Akupunktiossa käynti tarkoittaa lempeää meininkiä loppuillaksi. Ei voi mennä salille rasittamaan neulojen pistelemiä käsiä, tekee mieli pitää itsensä lämpimänä ja hemmotella itseään.
Neulottamisen jälkeen makoilin sohvalla puolihorteessa tunnin ajan. Lopulta viritin ruokaa uuniin, pyykit koneeseen ja itseni takaisin sohvalle. Minä, torkkupeitto, pari tyynyä, kuppi rooibosta ja kirja. Syötyäni ripustin pyykit, keitin lisää rooibosta ja luin vielä muutaman sivun. Huuhtelin ne pari käsipyykkiä, jotka olin jättänyt likoamaan ämpäriinsä. Nyt vessassa haisee kodikkaasti pyykinpesuaine ja ilma on kostea. Istun lattialla rooiboskupillisen vieressä.
Olen lukenut Lamottin Bird by birdiä, joka on komeillut keskeneräisten kirjojen listalla jo jonkin aikaa. Luin sitä alkuunsa pääasiassa iltaisin sängyssä, enkä oikein päässyt kiinni. Tylsä kirja, jo moneen kertaan luettuja ajatuksia, blääh. Tänään, kun olen lukenut Bird by birdiä enemmän kuin sivun kerrallaan, olen alkanut muuttaa mieltäni. Ei se ole tylsä. Ei siinä ole kyllä ensimmäisen puolikkaan aikana ollut mitään maatamullistavan uutta, mutta nuo tutut asiat on kerrottu miellyttävästi. Bird by bird on saanut minut ajattelemaan tänään kirjoittamista, ja se on hyvä asia. Olen lukemisen lomassa miettinyt uudelleenkirjoittamista. Ajatukseni ovat hipaisseet Kreikkalaisia. Sitä, että niidenkin kanssa on varmasti edessä vielä paljonkin uudelleenkirjoitusta sen jälkeen, kun saan ne valmiiksi. Ei se haittaa. Se on kirjoittamista.
Tänään töissä, kun tein itselleni rooiboskupillista kahvihuoneessa (siis kuinka paljon olen juonut rooibosta tänään?), ajattelin virkavapaata. Sitä, kuinka kaukaiselta se tuntuu. Sitä, miltä tuntuisi olla kokonaisia päiviä vapaalla, omissa töissä, sellaisissa, jotka eivät sodi itseäni vastaan. Hetken murto-osan ajan sain mieleeni kuvan siitä, millaista keväällä tulee olemaan. Hymyilin. Oli lämmin olo, rauhallinen. Sitten hetki oli ohi, enkä pystynyt enää kuvittelemaan virkavapaata, joka tuntui olevan järkyttävän kaukana. Olkoon kaukana tai ei, se tulee silti, joka päivä lähemmäs. Liian hyvää ollakseen totta?
Ajattelin jatkaa Bird by birdin lukemista. Ajattelin oikolukea vähän Rakennegurulle. Voisin ottaa vielä kupin rooibosta ja hiukan tyrnimehua c-vitamiiniksi. Voisin lukea kirjoittamisesta ja antaa Kreikkalaisten hautua tänään hiljaisella tulella.
2 kommenttia:
Sattuuko akupunktio? olen miettinyt sitä muutaman päivän, että tekisiköhän se hyvää, ja millaista se olisi.
Ee - akupunktio ei satu. Minulla on useimmiten jotain tuntemuksia, mutta ne tuntemukset eivät ole lähelläkään kipua. Neulojen laittaminen saattaa kirpaista sekunnin murto-osan, mutta en sitäkään sanoisi sattumiseksi. Sitten kun neulat ovat paikallaan, niitä ei tunne.
Ne tuntemukset, joita minulla on neulojen kanssa, ovat tosiaan vain tuntumista. Jos hiirikäsi on pahassa kunnossa, saatan tuntea kevyttä painetta lihaksessa neulojen ajan. Usein käsivarsiin laitetut neulat saavat aikaan sen, että käsiä alkaa kuumottaa. Korvia saattaa myös kuumottaa; minun akupunktiolääkärini laittaa neuloja aina myös korviin. Viime viikolla pyysin hiirikäsineulojen lisäksi antamaan hoitoa myös närästykseen ja sain muutaman neulan lisää. Jos siis menet akupunktioon, mieti kaikki vaivat, mihin saattaisit tarvita apuja ja pyydä neulat kaikkeen saman tien ;).
Joillakin akupunktio vaikuttaa niin, että olo on sen jälkeen briljantti ja kipeät kohdat kuin uusia. Minulla yleensä jomottelee hiirikättä akupunktion jälkeen ja keskitynkin lähinnä pitämään itseni lämpimänä ja usein otan pikku torkut neulojen päälle.
Jännin juttu, mitä akupunktio minulle tekee, on itkettäminen :). Joskus kyyneleet alkavat valua, kun istun neuloineni odottamassa ajan kulua, toisinaan itku tulee noin 10 minuuttia sen jälkeen kun neulat on otettu pois. Joskus, niin kuin viime viikolla, ei itketä lainkaan. Akupunktioitku alkaa minulla aina aika yllättäen, kestää 5-10 min ja loppuu yhtä yllättäen. Jännää :).
Lähetä kommentti