Pitkään venynyt ja vanunut operaatio kirjoituspöytä saattaa olla etenemässä. Kotoväkeä on tulossa vierailulle kaupunkiin kolmen viikon kuluttua ja koska he kuuluvat autoilevaan kansanosaan, hurautamme vierailun ohessa tsekkailemaan kirjoituspöytätarjontaa.
Millainen hyvän kirjoituspöydän pitäisi olla? Minulla on ehtoja, jotka eivät tee elämästä helppoa... Kirjoituspöytäni pitäisi olla säädettävissä korkeussuuntaan tai sitten sen pitäisi olla täydellisen korkuinen. Tästä ei tingitä, koska ranneongelmien takia ergonomia ja etenkin pöydän korkeus on kaiken a ja o. Toinen ehtoni on se, että pöydän pitää olla kaunis ja sopia muuhun kalustukseen. Jos minulla olisi erillinen työhuone, kauneudesta voisi vähän tinkiä, mutta kun koko asunto on nähtävissä yhdellä silmäyksellä, ulkonäköä ei voi aliarvioida. En huoli myöskään mitään lastulevyviritelmää, joka muistuttaa lähinnä 80-lukua ja hajoaa ensimmäisestä tönäisystä. Mieluiten umpipuuta (eikä nyt puhuta mistään männystä). Lisäksi pöydän pitäisi olla säädyllisen hintainen. Just nyt ei ole varaa laittaa kahta tonnia kirjoituspöytään...
Tiedän, että kirjoituspöydän osto on kompromissin paikka. En mitenkään saa sellaista, joka täyttää kaikki vaatimukseni. Jäljelle jää muutama kriteeri, joiden on kuitenkin pakko täyttyä: 1. hyvä ranteille, 2. ei susiruma. Niin, ja edelleenkään ei ole varaa kahden tonnin kirjoituspöytään. Saas nähdä miten käy.
Yksi vaihtoehto löytyisi kotipuolesta ja se täyttäisi kaikki muut kriteerit, paitsi etten ole varma tuosta korkeudesta ja ranneystävällisyydestä. Ukin vanha kirjoituspöytä. Sen minä ottaisin, mutta tähän hätään se ei ole saatavilla - ja ensin pitäisi tosiaan ratkaista, onko se liian korkea. Pitänee ottaa läppäri mukaan kotopuoleen seuraavan kerran, ja mennä testailemaan. Musta se kirjoituspöytä ainakin on, ihan liian musta muuhun kalustukseen verrattuna, mutta se on myös hieno ja sillä on tunnearvoa. Eikä se ole ihan hervottoman isokaan, se mahtuisi kyllä tuohon ikkunan alle. Huokaus.
Mistä moinen äkillinen liikahdus vuosikausien vatvomisen jälkeen tässä kirjoituspöytäasiassa? Niin, virkavapaa lähestyy. Ja tälläkin hetkellä istun lattialla nojaten sohvaan. Läppäri on näppärän, Ikeasta ostetun sylitason päällä ja siis sylissä. Vaikka tämän yhdistelmän ergonomia on parempaa kuin mikään muu mitä tästä taloudesta löytyy, en välttämättä voi istua koko kevättä lattialla. Ja ranne - se on kiukutellut taas. Pelottaa. Pelottaa, hermostuttaa ja murjotuttaa. Olen päättänyt mennä keskustelemaan tilanteesta vielä kerran käsikirurgin kanssa. Että olisiko kortisonipiikkiä tarjolla. Tiedän kyllä, ettei se mitään ratkaise, mutta nyt haluankin vain ostaa aikaa.
6 kommenttia:
Tuttu on minullekin tuo ranneongelma! Ja voi, kun näkisit kirjoituspöytäni. Se on kaikkea muuta kuin toiveesi: väärän korkuinen, ruma kuin piru. Mutta siinä on yksi hyvä puoli: siinä riittää pinta-alaa. Minulla kun on taipumusta levittää tavaroita ja lääniä vaatii myös ukkokulta.
Isoisän pöydän ottaisin minäkin kiljuen, mutta ne eivät ole oikein suunniteltu tietokoneaikaan. Minulla on onneksi kamala pöytä yläkerrassa, perimmän huoneen perimmässä nurkassa. Siellä on kaunis matto ja kivat verhot :)
Joo, että onnea matkaan vain!
Vaivanpalkka - päädymmekö siis siihen, että kaikkea ei voi saada ;)? Harmi tosiaan, etteivät nuo vanhat kunnon pöydät ole tietokoneyhteensopivia. kaikkein hienointa olisi löytää joku 1940-50-lukuhenkinen pikku kirjoituspöytä, joka sattuisi olemaan juuri niin matala kuin tarvitsen ja muutenkin passeli. Tilaakaan en tarvitse paljoa, sen verran vain, että koneen toiselle puolelle saa kirjoitusvihon mahtumaan, puhtaaksikirjoitusta ajatellen. No, katsotaan, mitä metsästysmatka sitten muutaman vkon päästä tuottaa! Varmaan jotain susirumaa ylihinnoiteltua... ;)
Muista sitten, ettet aseta konetta niin, että pääsi on aina vinossa. Nimerkki: Tiedän, mitä siitä seuraa...
Vanhat pöydät ovat usein aika matalia. Se, mikä on ongelma, on niiden pöytälevyn syvyyn. No, sinullahan oli kannettava. Se kyllä mahtuu vaikka lankulle :)
Vaivanpalkka - juu, kannettava mahtuu vaikka lankulle ;), mutta ideaaliahan olisi, että pöydässä olisi sen verran syvyyttä, että kyynärvarret saa lepäämään pöydälle eikä ilmaan. Voi olla, että tulee ajankohtaiseksi tuo irtonäppiksen hankinta pöydän hankinnan yhteydessä.
Sinuna ottaisin ukin kirjoituspöydän ja ostaisin säädettävän tuolin, jos sillä hoituu korkeusongelma. En tosin ole mikään neuvomaan: sohvalla makoillen ne omatkin kirjoittelut hoituu, ja minulla sentään on (eli piti olla) juuri sopivanlainen pöytäkin. :)
Hippiehurrey - ukin pöydässä on vain se vika, että se ei ole täällä, enkä saa sitä ihan heti tänne, koska se ei mahdu autoon... Lisäksi pöytää pitäisi kuulemma vähän fiksata, vaihtaa kannen pehmuste ja katsoa muutenkin kuntoa. Perheenjäseneni tuntien em. toimintoihin plus pöydän saamiseen Helsinkiin kestää vähintään puoli vuotta ;). Joten pitää varmaan tyytyä nyt kompromissiin ja hankkia ukin pöytä sitten mahd pian tänne.
Sohvalla maaten kirjoittaminen kuulostaa kyllä siltä, että minulla olisi kahden tunnin kuluttua ranteet, niska ja hartiat teuraskamaa ;)!
Lähetä kommentti