Vietin viikonlopun kotopuolessa, isänpäivä kun on. Yllätyksekseni kirjoitinkin vähän. Perjantaina iltasivun tai pari, lauantaina aamusivun, muutaman iltasivun... Se teki hyvää. Kävin myös uimassa. Järvessä. Sekin teki hyvää. Vesi oli, kuten arvata saattaa, aivan järjettömän kylmää. Vesi oli myös matalalla, mikä tarkoitti sitä, että ensin hiukan kahlausta ja sen jälkeen piti jo juosta, jotta ehti syvemmälle ennen kuin jalat jäätyivät kokonaan. Kahlausta, juoksua, vettä puolireiteen ja sinne istumaan. Monta kertaa. Saunaan, uimaan, saunaan, uimaan, saunaan. Kun naamaa valeli järvessä vedellä, tuntui kuin otsaluun läpi olisi uponnut jäinen säilä. Huh. Veri kiersi, sydän hakkasi, adrenaliini nostatti. Saunapolulla tuntui kuin ihon paikalla olisi ollut jäistä, sulaa metallia.
Sanoja ja kylmää vettä siis. Paluumatkalla junassa oli alunperin tarkoitus virkata, mutta kaikki kaupat olivat tänään kiinni, enkä saanut lankoja virkkuuseen. Toinen ajatus oli kirjoittaa, mutta uni voitti. Sain luettua muutaman sivun Zadie Smithiä, mutta muuten torkuin niskani kipeiksi. Nyt ei nukuta, mutta olen varma, että uni tulee, kun menen sänkyyn.
Ensi viikolla on pakkopakkopakko hoitaa velvollisuuskirjoitus, mutta sen jälkeen alkaa vapaus. Vapaus kirjoittaa ihan mitä hyvänsä ja pelkästään itselleen. Tiistaina olisi Prosak ja siellä Elina Hirvonen, keskiviikkona Villa Kivesssä Jyrki Vainonen ja Tiina Raevaara - toiseen tilaisuuteen on ainakin mentävä.
Huomenna pukeudun hameeseen, käyn hierojalla ja ostoksilla. Huomenna olen levännyt ja askeleet keveät, toivon niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti