Aurinko tuikkii silmiin. Mitä pitemmälle päivä kuluu, sitä korkeammalle pilvet nousevat ja sitä hajanaisemmiksi ne käyvät. Auringonvalon lisäksi näkyy sinistä taivastakin, tervetullutta.
Kirjoitin Rhohon sen uuden lopun, puhtaaksi koneelle, tahtoo sanoa. Saatan olla aika tyytyväinen noihin kahteen uuteen sivuun. Rho menee nyt samaan muutaman päivän kypsymistä odottavien pinoon kuin Epsilonkin. Olen aika tyytyväinen myös päivän saldoon: kaksi korjattua Kreikkalaista. Lisäksi tuntuu ihan tosi hyvältä, että on päässyt hommiin. Niin kuin edellisestä kirjoituksesta huomannee... Heh.
Kirjoittamisella on sitten kumma vaikutus mieleen. Niin, tietysti tällaisina päivinä kun se sujuu, vaikutus on huomattavasti kivempi kuin silloin, kun mistään ei tule mitään. Tämä päivä on antanut minulle ison annoksen toiveikkuutta ja uskoa itseeni - sekä aikataulun. Päätin, että pystyn kirjoittamaan Kreikkalaiset jouluun mennessä siihen kuosiin, että saan lähetettyä ne uudelle kustantamokierrokselle. Ainakin toivon niin. Ainahan voi tulla jotain. Kuten parin kuukauden flunssaputki, köh köh... mutta aikatauluja on hyvä olla. Tiedän kyllä, että saan paiskia hommia tuon tavoitteen saavuttamiseksi aika paljon, etenkin kun olen ajatellut lisätä Kreikkalaisten lukumäärää parilla loppukeväästä ja alkukesällä kirjoitetulla novellilla. En ole katsonut niitä päinkään kuukausiin, joten on täysi mysteeri, ovatko ne niin käyttökelpoisia kuin toivon. Ja onhan minulla vielä yksi velvollisuustekstikin kirjoitettavana, mutta jospa silti yrittäisin saada Kreikkalaisetkin kuntoon pian.
Nyt aion ottaa pikku väliruokaa ja sitten puen asiallista vaatetta päälleni ja hypähtelen kevein askelin kaupungille shoppaamaan jotain päheää kolttua itselleni. Tralalaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti