Tänään olen ollut jotakuinkin sovussa itseni ja maailman ja muiden ihmisten kanssa, vaikka kiire onkin ollut niin kova, etten ole edes ajattelemaan ehtinyt - ehkä sopuisuus johtuu siis siitä...
Olen nähnyt hyviä puolia ihmisissä ja jaksanut tsempata. Olen kantanut oman puolikkaani 46 kiloa painavasta sängystä (ei ollut onneksi pitkä matka). Olen saanut viestejä, jotka hymyilyttävät. En tosin ole kirjoittanut pätkääkään, mutta ehkä kirjoitan vielä pari unisivua - sen voisinkin tehdä. Se kruunaisi tämän ihan tavallisen, mutta aika hyväntuntuisen päivän. Huomenillalle ei ole suunnitteilla mitään ihmeitä, joten voisin käväistä ensin pikku happihypyllä ulkona ja kirjoittaa sitten. Joo, näin teen. Nyt hymyilen itseni sänkyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti