Ihana, ihana päivä! Kirjoituspäivä siis, sitä tuo tahtoo sanoa. Ihana päivä ja siunattu olo. Positiivinen, rauhallinen mieli. Sopuisa olo. Joko riittävät ylisanat ja voidaan mennä itse asiaan?
Aamupäivällä kirjoitin hiukan aamusivuja ja sitten luin taas sen ensimmäisestä kustantamosta saamani lausunnon. Luettuani lausunnon viilasin taas hiukan Omegaa. Avasin tyrkylle myös Rhon, mutta yhtäkkiä löysinkin itseni Epsilonin kimpusta. Deletoin viimeisen sivun ja kirjoitin sen sitten uudelleen ja loppuratkaisusta tuli aivan erilainen kuin aikaisemmin. Luen sen muutaman päivän kuluttua läpi ja korjaan kieltä, mietin, onko se nyt se loppu, jonka haluan pysyvän. Vähän tuntuisi siltä.
Epsilonin uuden lopun aiheuttamassa nousussa luin Rhon läpi ja näin aivan selvästi, miksi siitä oli sanottu lausunnossa, että "muuten valmiin oloinen, mutta loppuu kesken". Niin tietenkin, ja aivan selvästi. Mietiskelin, miten Rho jatkuisi, mutta koska pää kolisi tyhjyyttään, lähdin lounaalle ja lounaan jälkeen menin lähikuppilaan kirjoittamaan. Raakatekstiä käsin vihkoon. Oli mukavaa. Paitsi siinä vaiheessa, kun en millään saanut keskityttyä Rhohon. Kirjoitin ensin yhdenlaista jatkoa, mutta se tuntui falskilta, joten jätin sen sikseen, hortosin kirjaimilla sinne tänne ja lopulta aloin kirjoittaa toisenlaista jatkoa Rhohon. Tyyli ei ollut vielä oikeaa Rhota, ja idea yskähteli hieman, mutta sain kuitenkin jotain paperille. Sitten keskityin juomaan teetäni ja ajattelin lopettaa siltä erää. Mietiskelin siinä sitten, että melkeinhän Rho voisi jatkua vielä tuosta hiukkasen, jos viitsisin, mutta että en tiedä, kannattaako. Tunnistin vanhan kunnon penseystunnelman itsestäni (haluttomuutta sukeltaa syvemmälle tekstiin, koska se on vaivalloista ja vaatii keskittymistä ja voimia) ja otin saman tien kynän käteen. Ja sitten kirjoitin jatkoksi päivän parhaat kaksi sivua, jotka tällä hetkellä tuntuvat oikealta lopulta Rholle. Ehkä hiukan siloisilta, mutta jospa niitä rosoja syntyisi jatkotyöstön aikana.
Nyt nikottelen hiukan sen kanssa, että alanko kirjoittaa Rhon uutta loppua puhtaaksi koneelle, vai pitäisikö minun makustella asiaa hetken (muutaman päivän) ajan. Luulen kuitenkin, että kirjoitan jo koneelle. Ainahan on olemassa delete-nappula. Ja sitäpaitsi, tämä yritys vältellä kirjoittamista tekstin hauduttamisen tekosyyllä tuntuu epäilyttävästi vain treenin puutteelta. Pää edellä ja sukella syvemmälle, Rooibos, ei tänne mitään kuviokelluntaa tultu harrastamaan!
Kävi miten kävi, uusi loppu Epsilonille, uusi loppu Rholle ja tänään jo yhteensä kuusitoista sivua raakatekstiä käsin. Ulkona ei sada ja tuuleekin vain maltillisesti, koneellinen pyykkiä kuivattelee itseään parhaillaan telineellä ja illalla menen shoppaamaan jotain kivaa päällepantavaa viikonlopun pirskeisiin. Niin, ja sanoinko jo, että on jotenkin siunattu ja hyväksyvä olo? Sopuisa? Positiivinen ja rauhallinen? Ai sanoin? No mutta, siltä nyt kerta kaikkiaan vaan tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti