Turvaverkko

Olen noin niinkuin periaatteessa krapulassa kirjoittamista vastaan. Krapula ei ole luova tila eikä sitä tarvitse sellaiseksi pakottaa. Joskus kuitenkin käy niin, että pieni dagen efter on tullut kylään ja silti täytyy. Niin kuin äsken. Kävin kävelylenkillä (ihana kymmenen asteen pakkanen!) ja sen jälkeen vain tajusin, että parasta, mitä voin tehdä, on avata vielä kerran Rhon tiedosto. En niinkään kirjoittanut kuin luin ja muuttelin pilkun paikkoja. Se kuitenkin tuntui hyvältä - vaikka minulla ei muuta olisi, minulla on sanoja, joita voin lukea, Kreikkalaisia, joita kirjoittaa. Turvallinen huomio. Aurinko on pilvien takana, hehkuu niiden läpi, kylmä aurinko.