Tämän päivän ekan postauksen kommenteissa Paula kysyi näin: "Mitä pidät tuosta kirjasta Sata sivua? Miten se pystyy sinua houkuttelemaan?" Ajattelin kirjoittaa vastauksen ihan omaksi postauksekseen, sillä minusta tuntuu, että tästä saattaa tulla vähän pitkä selostus ja kommenttilootan kirjoitusruutu on niin pieni, etten jaksa kirjoittaa sinne kovin pitkästi :).
Tykkään Sadasta sivusta. Olen lukenut kirjoitusoppaan poikineen ja Sadassa sivussa tykkään sen konstailemattomasta otteesta: käypiä harjoituksia kirjoittajalle kuin kirjoittajalle. Monia harjoituksista voi hyödyntää jo olevassa olevan idean tai tekstin edelleentyöstämiseen ja monet taas ovat loistavia, kun pitää saada ns. pää auki ja kirjoitettua edes jotain. Lisäksi tykkään tehtävien lomassa olevista lyhyistä kirjailijoiden puheenvuoroista - minua jaksaa aina kiinnostaa, kun kirjailijat kertovat omista rutiineistaan ja tavoistaan kirjoittaa.
Paula kysyi myös, että miten Sata sivua -kirja minua houkuttelee. No, joskus olen raakatekstin kanssa vähän laiska: kirjoitan kyllä, vaikka sivukaupalla, mutta kevyttä soopaa mieluusti - en haasta itseäni. Okei, en kirjoita raakatekstiä pelkästään haastaakseni itseäni, useimmiten ihan vain siksi, että kirjoittaisin edes jotain. Tai pitääkseni käden liikkeessä. Vaimentaakseni omaatuntoa. Nauttiakseni. Pitääkseni hauskaa. Hankkiakseni itselleni vähän mielenrauhaa. Mutta joskus kirjoitan myös haastaakseni itseäni, etsiäkseni uusia tapoja nähdä ja sanoa, tai siinä toivossa, että löydän tarinan.
Tänään menin lähikuppilaan ja syötyäni sämpylän aloin kirjoittaa. Ihan mitä sattuu. Kun olin saanut päälimmäiset asiat mielestäni, otin Sata sivua ja selasin sieltä harjoituksen, jonka kirjoitin. Sitten toisen ja kolmannen. Etten olisi kirjoittanut pelkkää huuhaata, vaan jotta joutuisin oikeasti kirjoittamaan.
Tein tänään Sadasta sivusta kolme harjoitusta. Hauskin niistä oli kirjan tehtävä numero 53, henkilötietolomake kuvitteellisesta henkilöstä. Minun kuvitteellinen Ollini oli 40-vuotias romanttinen pasifisti, koruseppä, jonka ystävien mielestä hänen suuri rakkautensa oli ollut se keskimmäinen tyttöystävä ja joka oli viimeisimmässä erossaan perinyt mustan labradorinnoutajan, koska eksän uusi mies oli allerginen koirille. Ihan siis vain töitä mielikuvitukselle. Kirjoitin tehtäviä omasta elämästäni ja täysin kuvitteellisista henkilöistä. Se teki hyvää. Katsoa syvälle. Luoda edes pieni pätkä aivan uutta, nyt kun Kreikkalaiset ovat erittäin viilausvaiheessa, enkä luo niihin juurikaan uusia asioita, sanon vain jo olemassa olevat eri sanoilla.
Kirjoittamisen jälkeen menin ostoksille - uusi levy, tarjouksesta 20 tulppaania, ruokaa. Seuraavaksi syön ja sitten luen ja/tai kirjoitan. Luen myös vihdoin Kirjoituskaverin viimeisimmän lähetyksen, josta annan palautteen hänelle. Ja voisin katsoa, että mikä Kreikkalainen on seuraava, joka joutuu suurennuslasin alle. Edelleenkin olo on rauhallinen ja hyvä. En muista milloin olisin viimeksi elänyt näin hetkessä. Tai muistan sittenkin, Uudessa-Seelannissa, ja kotioloissa varmaan silloin, kun minulla on viimeksi ollut aikaa kirjoittaa kunnolla. Tällaisina päivinä olo tosiaankin on kuin olisi kotona.
6 kommenttia:
Kiitos vastauksesta :-)! Sata sanaa vaikuttaa pätevältä opukselta. Ja niinpä tosiaan, kirjoitusharjoituksia voi käyttää tosiaankin loistavasti myös valmiin tekstin työstämiseen. Hieno juttu!
Ollos hyvä vaan :). Tosiaan, kirjoitusharjoituksilla voi saada ihan uutta matskua jo olemassaolevaan tekstiin ja vähän uutta näkökulmaa myös. Se on aika kiva juttu siinä vaiheessa, kun tuntuu, että "jotain tää tarttis" mutta ei oikein keksi, että mitä tai mistä alkaisi työhön :).
Harmi, että keksit Ollin, hän olisi ollut hyvin mielenkiintoinen henkilö näin sinkkunaisen näkökulmasta :D
Karenina, eihän sitä tiedä, ovatko mielikuvituksemme tuotteet oikeasti mielikuvitusta - voiko sitä edes kuvitella mitään, mitä ei jo olisi ;). Kerro minullekin, jos löydät Ollin ;)!
Minäkin tilasin Sata sivua kun sitä niin monessa kirjablogissa suositeltiin ja se on kyllä hyvä. Nimimerkillä "haluasin kirjoittaa, mutta en oikein saa aikaan" :).
Tessa - minusta Sata sivua on tosi paikallaan juuri siihen, ettei oikein saa aikaiseksi. Ei liian itsestäänselviä tehtäviä, mutta sellaisia, että niihin voi tarttua milloin vaan. Minulla on tuossa luettavana myös Tommi Parkon Kirjoita runo, saas nähdä mitä siitä tarttuu mukaan :).
Lähetä kommentti