Töiden jälkeen kävin vakiokuppilassa viidentoista sivun ajan. Siis raakatekstiä, eikä yhtään mitään järjellistä, kunhan suolsin soopaa, kirjoitin itseäni pinnalle työpäivän jälkeen. Nyt pitäisi kirjoittaa Sigmaa, mutta aloittaminen tökkii. Ei millään taaskaan jaksaisi tai kykenisi. Sanon jälleen optimistisesti, että ehkä huomenna. Ja nyt kun tarkkaan ajattelen, niin tämän päivän laiskuudelle on syynsäkin: heräsin kymmentä yli kuusi mennäkseni kampaajalle. Tiedän kyllä, että toiset heräävät jatkuvasti kuudelta ja jotkut aiemminkin, mutta minulle se on liian aikaisin. Etenkin kun unta tuli vain kuusi ja puoli tuntia sen ideaalin yhdeksän sijasta. Ei näin. Mutta tämä nukkumiskuvio kai antaa vapautuksen itseruoskinnasta tälle illalle? Päätetään niin.
Oli mukava kirjoittaa raakatekstiä, vaikka siitä ei siinnyt mitään järkevää ja vaikka työajatukset punnersivat liian usein pintaan ja vaikka ei tuntunut olevan mitään sanottavaa. Se oli kuitenkin kirjoittamista.
Ulkona on mustaa ja minä unohduin tuijottamaan kirjahyllyäni enkä ajatellut mitään. En uskalla luvata aikaista nukkumaanmenoa ja virkeää huomista, mutta jospa kuitenkin virkeämpää kuin tänään. Sitäpaitsi, ehkä huomenna tulee jotain kivaa meiliä - tai ehkä saan viilattua Sigmaa paremmaksi. Tai ehkä - . Nii-in. Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti