Olen taas ihan umpiväsynyt. Kahtena viimeisenä yönä olen nukkunut yhdeksän tuntia ja luulen, että minun on pakko yrittää saada jotain samanlaista myös ensi yölle. En kerta kaikkiaan kestä hereillä. Ehkä tämä on jotain jetlagin jälkimaininkeja, en tiedä. Olin jo ihan varma, etten kirjoittaisi mitään tänäänkään, sillä töidenjälkeissuunnitelmiin tuli muutos ja olin vasta seitsemän jälkeen kotona ja sitten söin ja sitten alkoi tämä uupumus. Kirjoitin kuitenkin nelisen sivua raakatekstiä. Vaivaa, etten jaksa keskittyä enempää, sillä Kirjoituskaverin kommenttien ansiosta tajusin, että Sigma tarvitsee muodonmuutoksen. Täysin uuden kertojanäänen. Kyllä se toimii tuollaisenaankin, mutta nyt pitää ajatella kokoelmaa. Kokoelman kannalta Sigmasta tulee parempi, jos kirjoitan sen uudestaan täysin eri tyylillä.
Haluaisin siis päästä Sigman kimppuun oikein toden teolla. Milloin? Hyvä kysymys. Tänään tyydyin raapustamaan raakatekstiä, hahmottelemaan hiukan sitä, millainen Sigman kertojanääni voisi olla. En tiedä onnistunko siinä, se ei ole sitä tyyliä, mikä tulee luontevimmin, mutta nyt onkin kyse moninaisuudesta. Se vaatii käymistä epämukavuusalueella. Kunnes epämukavuusalueesta tulee mukavuusalue.
Nyt menen hammaspesulle. Silmissä on hiekkaa. Uni- tai muuta, aivan sama, pakko päästä sänkyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti