Ei kirjoittamista tänäänkään, mutta vähän, hiukan, pikkuisen mielenrauhaa. Raivasin tämän illan menot kokonaan pois kalenterista, koska ahdisti tämä kiireinen viikko. Kävin lenkillä ja juoksinkin vähän. Pesin pyykkiä (kone pesi), kävin siskon luona, aloitettiin loman varaaminen. Nyt sitä voi jo odottaa jotenkin konkreettisemmin, kun tietää mihin on menossa. Tämä tyhjä ja tavallinen ilta teki hyvää, nyt jaksan taas huomisen ja ylihuomisen riennot.
Kesäisää. Jalassa rakko viikonlopulta. Niin aina tähän aikaan kesästä. Lisäksi olen kunnostautunut mustelmissa. Eilen laskin jaloista yhteensä 20, pieniä enimmäkseen, mutta myös muutama vähän paremman kokoinen. Ranteessanikin on yksi, sellainen mojova. En koskaan tiedä, mistä mustelmani tulevat silloin kun ne ovat näitä tavallisia harmaita eivätkä sellaisia räjähtäneen luumun näköisiä ja kämmenen kokoisia, niistä kyllä tietää, että mistä ne tulevat, muista en. Mustelmista huolimatta laitan hameen päälle; ei minulla ole koskaan mustelmatonta aikaa ja haluan olla kesällä hameessa.
Kello on mennyt nukkumaanmenon ohi. Orastava närästys vaivaa. Haluaisin lukea sängyssä, mutta järki sanoo, että nukkuminen olisi fiksumpaa. Se on taas öitä täältä, palataan.
2 kommenttia:
Minä olen myös samanlainen mustelmakinttu. Katselen kauhistuneena kirjavia koipiani ja ihmettelen, mistä tuokin tuohon tuli. Ihmettelen juurikin kesäisin, mistä tulevat kauniit ja mustelmattomat naisten sääret. Minulla ei sellaisia ole kyllä koskaan.
Oli miten oli: hame päälle ja kesästä nauttimaan!
Karenina Unska: Joo, en tajua miten muilla on aina niin tasaväriset sääret - minulla mustelma mustelman vieressä ja jos saan naarmun, senkin paraneminen kestää iäisyyden ja pienistäkin jää arpia, joiden haaltuminen kestää kaaauuuuan. Mutta kuljetaan hameessa - jos mustelmat haittaavat jotakuta, ei ole pakko katsoa meidän kinttujamme ;)!
Lähetä kommentti