Tänään on saatu montaa. Aamulla kävin juoksemassa (miksi "juoksemassa" kuulostaa niin paljon paremmalta kuin "hölkkäämässä"?) - paistoi aurinko, tuuli hiukan. Juoksin yhtä pitkään kuin torstaina, mutta ilmeisesti vauhti oli vähän reippaampi kuin silloin, koska pääsin vähän pidemmälle. Lopun kävelin. Teki hyvää. Lenkkeilyn lisäksi pesin pyykkiä, keitin spelttiä, imuroin, pyyhin pölyt. Sitten extempore kaverin kanssa museoon.
Kävimme katsomassa Tennarin valokuvanäyttelyt Dark Zone (Hannes Heikura) ja Kultainen metsä (Kovalainen & Seppo) ja tunteet kulkivat laidasta laitaan. Varsinkin Heikuran näyttely oli hieno. Miten käsittämättömän hienoja ja koskettavia kuvia. Miten kaunista. Miten kaunista musta voikaan olla. Harmi, ettei suosikkikuvistani ollut myytävänä postikortteja. Niin käy muuten aina; ihastut taideteokseen ja haluaisit ostaa sen postikorttina, mutta museokaupan hyllyssä on postikortteina vain niitä muita teoksia, joista et innostunut läheskään niin paljon. Mutta joka tapauksessa: hienon hieno näyttely, menkää katsomaan. Näytillä 4.9. asti.
Taiteen jälkeen tarvitsimme hiukan vahvistusta. Pieni pyöräily sateessa ja sitten kahvilaan. Juttelua. Avauduin Mister Pip -kirjasta, josta kirjoitin eilen, enkä tietenkään onnistunut ollenkaan kertomaan, miksi kirja oli niin hyvä. Kahvilan jälkeen pyöräilimme sateessa koteihimme. Se oli kivaa.
Hyvän tästä sunnuntaista teki myös se, että oli hyvää ruokaa. Sunnuntairuokaa. Uusia perunoita ja voita, pieni pihvi, hyvää salaattia. Tein niistä aiemmin päivällä keittämistäni speltinjyvistä salaattiin ruokaisan lisukkeen. Spelttiä, hiukan pilkottuja oliiveja, hiukan aurinkokuivattua tomaattia ja kaksi paprikaa paahdettuna ja kuorittuna. Suolaa, pippuria, valkoista balsamicoa ja oliiviöljyä. Toimii. Arvatkaa mitä syön huomenna lounaaksi?
Tennispalatsin valokuvanäyttelyjen lisäksi suosittelen kaikille myös spelttiä. Vaatiihan se tietysti aikaa, kun keittelee jyvät kypsiksi (1½ tuntia melkein), mutta ne ovat hyviä salaateissa, niissä on paljon proteiinia ja ne ovat täysjyvää. Erinomainen korvike riisille tai pastalle. Itse unelmoin vieläkin siitä, että esikeitteäisin speltit ja laittaisin ne pataan yhdessä kanankoipien (tai kokonaisen kanan), runsaan sitruunamehun, sipulin ja luomuruokakerman kanssa. Jostain syystä tuo idea kanan kanssa hautuneista speltinjyvistä saa minut kuolaamaan holtittomasti, en tiedä miksi.
Ulkona sataa ja seuraavaksi taitaa olla vuorossa loikoilua. Sitten voisin silittää itselleni työvaatteita ensi viikoksi ja jospa kirjoittaisinkin tänään, enemmän kuin yhden unisivun. Haluaisin myös aloittaa Kazuo Ishiguron Yösoittoja, mutta saas nähdä, ihan kaikkea mahdollista ei kai voi ehtiä.
Jotenkin suloinen sunnuntai. Tällaisia päiviä on hyvä olla olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti