Pitkän päivän ilta

Lähdin tänään kotoa viittä vaille kahdeksan aamulla. Luulin ehtiväni reissuiltani takaisin jo kymmeneksi (siis illalla...) mutta aikataulu venyi ja avasin kotioven viittä vaille yksitoista. Elis siis mitä, viisitoista tuntia myöhemmin? Eikä olo kuitenkaan ole tämän ryytyneempi. Väsyttää kyllä, tietenkin, ja vasta äsken sain iltaruokaa (kaksi leipää), mutta yllättävän hyvä kuosi. Sellaista se on, kun aktiviteetit ovat mieluisia, sisältävät vähän liikuntaa ja kun näkee jossain välissä myös kavereita. Nyt pitäisi tietenkin singota suoraan sänkyyn ja niin teenkin seuraavaksi. En kuitenkaan sammuta heti valoja ja ala nukkua, vaan kirjoitan ensin viisi minuuttia raakatekstiä (kiitos TdW, kun muistutit kommenteissa että vähänkin on hyvästä. Täytyy myöntää, että joinain iltoina suorastaan unohdan, että se viisi tai kymmenenkin minuuttia on mahdollista ja tekee hyvää. Joten ennen kuin käyn nukkumaan kirjoitan itselleni vielä unen.