Eilinen "ajoissa nukkumaan"-suunnitelma ei ihan onnistunut, sillä sängyssä otin käteeni Kirsti Ellilän fantasiaromaanin (vai pitäisikö sanoa saturomaanin) Eksyneet näkevät unia. Luettuahan se sitten tuli, kokonaan, joten aamulla taas vähän väsytti. No, jospa saisin nukuttua nyt viikonloppuna.
Ellilän Eksyneet on kiva kirja. Kansi on ihana (Kirsi Haapamäen käsialaa) ja itse kirjaa ajatellessani minulle tulee mieleen sanapari "aito satu". Kirjassa on lempeyttä ja kaihoa, joka tuo mieleen Astrid Lindgrenin. Harmittaa, ettei tuttavapiirissä ole sopivan ikäisiä lapsia, luettaisin tämän heillä. Itse asiassa kirja on sellainen, että luetuttaisin sen mielelläni omalla lapsellani. Tai lukisin ääneen. Ainoa miinus kirjassa oli se, että olisin lukenut mielelläni lisääkin :). Ehkäpä kakkososa on tiedossa? Jää nähtäväksi. Eksyneet on täynnä intertekstuaalisia viittauksia (esim. juuri Lindgreniin ja Pottereihin), mutta ei raskaasti. Se on erittäin klassinen, niin kuin takakansikin lupaa, mutta nimenomaan satuisella tavalla. Klassinen rakenne, ihania eläimiä (hirvi ja Jacob-koira johon tykästyin kovasti) ja sadunomainen, hämyinen tunnelma. Juuri sopiva kirja aikuiselle keskellä yötä :).
Koska en tosiaan päässyt eilen ajoissa nukkumaan, aion ottaa seuraavaksi päiväunet. Tai iltaunet, kellohan on jo. Tai miksi niitä nyt kutsuisikaan. Totesin, että jos haluan olla myöhemmin illalla reipas, kannattaa ottaa nyt pieni välikuolema ja tormentautua sitten kunnolla sen sijaan, että nuokkuisin koko illan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti