Tuuletan kotia viileämmäksi, villasukat jalassa, sillä ulkona on vain 11 astetta ja vaikka sisällä 27, ulkoa valuva ilma palelluttaa varpaita. Kummallista, miten nopeasti sää voi muuttua. Eilinen auringonpaiste ja lämpö ja talviturkin heitto tuntuvat unelta. Ihan kuin siitä olisi jo kauan, kokonainen vuodenaika. Lämmin on tietysti luksusta, mutta ei tämäkään oikeastaan haittaa. Päivät menevät kuitenkin töissä ja sitäpaitsi nurmikot kaipasivat jo sadetta.
Eilen illalla kirjoitin yhden sivun ennen nukkumaanmenoa. Yhden. Se on enemmän kuin ei yhtään. Sitäpaitsi juuri nyt yritän keskittyä siihen, että kirjoittaminen tekee minulle hyvää. Yritän olla kiltti itselleni ja kirjoittaa joka päivä. Mielenrauhaa ja zeniä. Samaa saa liikkumalla. Ehkä minusta tulee tätä menoa tuplazen ;)?
Eilen luin pitkään kesken ollutta Lloyd Jonesin Mister Pip -romaania. Ei se ole vieläkään loppu, mutta on se edennyt. Mukava kirja. En muista, miksi se jäi minulta kesken niin moneksi viikoksi niin alkuvaiheessa. Kirjassa kulkee mukana Charles Dickensin Great Expectations, jota en ole lukenut. Jos olisin, pystyisinkö aavistelemaan Mister Pipin tapahtumia? Ehkä, ehkä en. David Copperfieldini olen kyllä lukenut, ja aina kun katson Tuulen viemää ja Melanie lukee David Copperfieldia käsitöitä tekeville, huolestuneille, miehiään kostoretkeltä odottaville naisille, saan hirveän hingun a) lukea uudestaan David Copperfield ja b) tehdä käsitöitä niin että joku lukee ääneen. Olen siis aika helppo. Elokuvissa tai kirjoissa esiintyvät kirjat ovat yleensä jotenkin mukavia. Hämärtävät raja-aitaa minun ja fiktiivisten henkilöiden välillä - miten niin fiktiivisten, hänhän on lukenut David Copperfieldinkin!
Yritän mennä tänään aikaisemmin nukkumaan kuin eilen. Ei ole kovin vaativa tehtävä, sillä eilinen ilta venähti ihan liian pitkäksi. Juuri nyt tuntuu maailman parhaalta ajatukselta mennä ajoissa sänkyyn; kirjoittaa ensin ja lukea sitten. Herätä huomenna ja olla valoisa vaikka sää ei olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti