Tänäkin vuonna listalla oli tuttuja nimiä. Onnea heille!
Tänä syksynä syksy tuntuu tulleen aikaisin. Tällaiset tihkusadepäivät kuin tänään ovat harvinaisia. Kävelin kotiin. Oli helppo hengittää.
En ole kirjoittanut, mitä nyt toissapäivänä kolme sivua raakatekstiä, ensimmäiset viikkoon. Pitäisi kirjoittaa, toki.
Kapeita nämä minun päivitykseni tätä nykyä. Ei vain ole mitään sanottavaa. Paitsi että Gallayn Tyrskyt oli aika ihana kirja. Juuri sopivan värinen.
Ei muuta.
6 kommenttia:
Pidän näistä sun lyhyistä, tunnelmallisista postauksista. Yleensä suosin raakaa tekstiä mutta sun kymmenisen virkkeen pätkät ovat jotenkin ihanan herkkiä, mun silmissä erilaisia, siksi niin siistejä.
Mikä syksyssä on kun se on niin inspiroivaa?
Googlasin huvikseen tuolta listalta kolmen ensimmäisen suomalaisen nimet.
Janica Brander on työskennellyt lehti- ja radiotoimittajana sekä mainostoimiston copywriterina.
Pekka Hiltunen on työskennellyt toimittajana Helsingin Sanomissa ja Kuukausiliitteessä sekä esimiehenä Me Naisissa ja Kodin Kuvalehdessä. Viime vuodet hän on ollut Imagen toimituspäällikkö.
Anna-Kaari Hakkarainen: Olivia-lehden toinen toimituspäällikko.
Tässä vaiheessa päätin lakata googlaamasta. Tulee vain entistä epätoivoisempi olo. Voin kuvitella miten edellä mainitut henkilöt ovat "frendejä" kustannustoimittajien kanssa ja jossain toimittajien yhteisessä illanvietossa viinilasin takaa vihjaavat, että "minulla olisi sellainen romaanikäsikirjoitus..."
No jaa, ehkä olen vain kyyninen ja inhottava, mutta kyllähän taas pistää miettimään, että miten sitä tällainen tavallinen tallaaja, joka ei ole toimittaja ollut päivääkään ja jolla ei ole minkäännäköisiä suhteita mihinkään suuntaan voi koskaan saada mitään läpi.
Voi Dee, kiitos kaunis. Ja mitä syksyyn tulee, niin minulla ei kyllä ole mitään hajua, miksi syksy on niin hyvä. Ehkä se liittyy minulla uuden alkuun - syksyllä kaikki alkaa paljon enemmän alusta kuin esim vuodenvaihteessa. En kai ole koskaan kasvanut koululaisvaiheesta ohi ;).
Kyllä tämä tästä: Ei auta muu kuin ahertaa ja yrittää ja luottaa ja uskoa. Siltähän se aina välillä tuntuu, että vain ne, jotka ovat jo "piireissä" voivat saada jotain julki. Toivotaan, ettei se mene niin, olisi vähän liian karua. Ja kaipa se nyt vaan on niin, että moni kirjoittava ihminen tekee jotain kirjoittamiseen liittyvää työkseenkin, joten lienee ihan luonnollista, että julkaisseissa on sellaisiakin - eikä vain niitä "pystymetsäläisiä". Mistä itse asiassa on tainnut olla jonkinlaista tutkimusta tai "tutkimusta", että yhä harvempi esikoiskirjailija tulee siinä mielessä pystymetsästä, ettei olisi mitään kirjoittamiseen liittyviä koulutuksia/töitä/opintoja tms taustalla. Mutta enivei, Kyllä tämä tästä: ei muuta kuin jatketaan.
Kyllä meitä pystymetsäläisiäkin on, mikä on tällaisen pystiksen itsensä kannalta valitettavaa. En voi mennä kirjamessuilla vetämään uppo-outoa kustannustoimittajaa hihasta ja sanoa, että mulla olis tietsä vimpan päälle hiottu käsis valmiina, luethan.
Elina: Hyvä pystymetsä :)!!
Kyllä tämä tästä-nimimerkin kommenttiin liittyen: itse harkitsin parikin vuotta ryhtyväni toimittajaksi vain päästäkseni niihin piireihin. Sitten päätin etten pilaa innostustani kirjoittamiseen ammatilla, johon en oikeasti halua. Silti näen suhteet todella tärkeänä, mikä tosiaankin alkaa välillä raivostuttaa.
Tähän voisi myös heittää jotakin ikuisesta taistelusta siitä, "kuuluuko"/"täytyykö" jne kirjoittajan kouluttautua... Mielestäni ei mutta minua ainakin kyllästyttää koulutuksen haukkuminen. Koulutus kun ei ole koskaan haitaksikaan.
Lähetä kommentti