En suostu nilkuttamaan enää. Kuvaannollisesti siis. Jaloissa ei ole mitään vikaa. Tai vaikka olisikin, ei liity tähän. Joka tapauksessa nilkutus loppuu. Se, mitä olen itselleni tähän asti suonut.
Tällä viikolla on aika paljon siviilielämää, mutta siinä välissä aion ehtiä tehdä aivotyötä. Ensi viikolla sitten kirjoitustyöhön. Tänään avasin ääntä kolmella rumalla runolla. Kokeilen kynääni, käsieni uskallusta. Sanojen jalkoja.
4 kommenttia:
"Sanojen jalat" ei kuulosta ainakaan yhtään nilkuttavalta ilmaukselta.:) Onnea ja tsemppiä! Nyt kun yritän itsekin kirjoittaa tavanomaista enemmän ja tavoitteellisemmin, luen blogiasi entistäkin kiinnostuneempana. Minusta kukaan, joka pystyy kirjoittamaan noinkin ahkerasti ja suunnitelmallisesti, ei ole nilkuttava kirjoittaja! t. Nimim. Pöytälaatikossa kymmeniä novellinalkuja, ei yhtään loppua ;)
Jenni: Kiva saada sinusta "kohtalotoveri" kirjoittamiseen :). Tosi hienoa se sinun vapaasi, varmaan aika hyvät fiilikset. Mitä nilkuttamiseen tulee, niin kyllä tämä viimeinen kuukausi on ollut vähän henkistä nilkuttamista, mutta jospa tämä kääntyisi tästä vielä voitoksi :). Kirjoitusintoa meille molemmille :)!
Hih, mutustelin otsikkoasi ennen kuin tulin lukemaan itse tekstin. Ajattelin, että kyseessä on sanaleikki jalo - jaloin - jalka, käsi (adjektiivin tapaan käytettynä, olla ihan käsi jossakin) - käsin - käsi, kynä (innovatiivisesti laajennettu ed. esimerkistä: olla kynä jossakin, vrt. käsi jossakin) - kynin - kynä. Saitkohan kiinni, mitä tarkoitan? Jos joku on käsin vaikkapa ompelussa, joku voisi olla kynin kirjoittamisessa, kuten sinä :-)?
Paula: ...ja sitten kun vielä otetaan tuo kynin-sana myös verbin kyniä-muotona ;), niin aletaan olla juuri niin solmussa kuin minäkin olin, kun tuon otsikon tuohon sutaisin :).
Lähetä kommentti