Odotan. Öisin näen unia siitä, että odotus loppuu, päivisin yritän olla ajattelematta sitä tai yhtään mitään, joka liittyy kirjoittamiseen, ihan vain siksi, etten muistaisi ja odottaisi. Illat - niin, illat.
Odotus on kuin liian kireä vyö: housut kyllä pysyvät ylhäällä, mikä on tietysti hyvä, mutta olo on huono koko ajan. En voi sanoa, että mieliala pysyisi kovinkaan korkealla. Siksi juuri yritän olla ajattelematta. Etten alkaisi Epäilemään enempää kuin nyt jo teen. Siksi juuri ei ole oikein sanottavaa. Juon teetä ja mustikkakeittoa ja vähän leipää, syön siis, en juo. Katselen pilviä, luen kirjaa. Yritän olla ajattelematta yhtään mitään, jotta ajatus ei lipsahda väärille poluille.
Tiskejä. Ei enää tänään. Pyykkiä. Tehty jo. Hankalaa. Vaikka sitä kireää vyötä saisikin löysättyä hetkittäin, vatsaa kivistää silti.
Juon inkivääri-omena-appelsiinirooibosta. Tänään on ollut monta hetkeä, jotka ovat olleet aivan syksyn värisiä.
2 kommenttia:
Mulla on samat fiilikset täällä, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa. Lähetin toissapäivänä kuuden jutun sarjan yhteen lehteen ja odottelen vastausta sieltä. Olen ennenkin kirjoitellut paikallislehteemme, mutta ilman korvausta, ja tämä on valtakunnallinen lehti ja pyysin erikseen sovittavaa korvausta. Juttusarjani sopii hyvin lehden teemaan, mutta onko se sittenkään kirjoitettu heille sopivaan tyyliin... Jännittää!
Anonyymi: Tsemppiä odotteluun sinne! Toivottavasti tärppää!
Lähetä kommentti