Uuden Piin ensimmäinen versio on kirjoitettu. En tiedä, tuleeko siitä mitään vai olenko kohta taas nollatilanteessa. Epäröin. Saatoin mennä siitä, mistä aita on matala. -lin. Intuitio ja näkemys ovat muuttaneet Thaimaahan. Eivät tule ehkä koskaan kotiin; siellä on lämmintä ja kirkasta ja ei minua.
Olen kateellinen kaikille niille, jotka ovat julkaisseet esikoisensa. Kärsivällisyyteni on toistaiseksi telakalla ja minäkin haluaisin, mieluiten kaikkitännehetinyt. Itkupotkuraivari. Synkkää tuijotusta.
Minulla on tavoitteita. En tiedä, onko minulla aikaa saavuttaa omat deadlineni. Ehkä suunnitelmani ovat syntyneet ilman siipiä. Raajarikkoja. Virheellisiä. Täynnä letaaleja mutaatioita.
Kirjoitan vielä vähän.
9 kommenttia:
Lohdutuksen sanana, että ainakin näin ulkopuolisen näkökulmasta olet ehkä pitkäjänteisin ihminen koko maailmassa. Versus esim. minun kirjoitusmetodini: kun totean, että joku juttu (käsikirjoitus, teksti tai muu vastaava) ei toimi, siirrän sen mappi Ö:hön ja kirjoitan uuden. Siis kokonaan uutta juttua eri aiheesta. Ei mitään tietoa että jaksaisin määrätietoisesti editoida ja muokata. Että se siitä pitkäjänteisyydestä ja tavoitteellisuudesta.
Mutta onneksi kirjoittaminen on kivaa. Ei siinä kaikessa muuten mitään tolkkua olisi ;)
Hyvin sä vedät :) Varsinkin kun tuolta esittelystä lukee kuinka olet sinnillä jatkanut hylsyistä huolimatta. Tsemppiä! Minä hylkäsin edellisen käsiksen ekan hylsykierroksen, joista osa oli kivoja - osa ei niin, jälkeen.
Ahmu - en tiedä, onko se pitkäjänteisyyttä vai tyhmyyttä kun hakkaa vuosikaudet päätään samaan seinään ;). Mutta kommenttisi piristi - en itse pidä itseäni pitkäjänteisenä ja kun joku niin sanoo, sitä tulee katsoneeksi itseään vähän enemmän ulkopuolelta. Ja onneksi kirjoittaminen on tosiaan kivaa. Kyllähän se välillä tuppaa unohtumaan, mutta eihän sitä toisaalta tekisi, jos se ei olisi kivaa :).
kahil77: Onpa kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa!! Voi juku :)! Ja kiitos tsempeistä, sitä tarvitaan. Alkaa vissiin vähän turnauskestävyys horjua tässä vaiheessa...
mieluiten kaikkitännehetinyt. Itkupotkuraivari. Synkkää tuijotusta.
-Niin niin, ihan just niin! En voi muuta kuin nauraa ja olla IHAN samassa jamassa :D
-Leijona
Leijona, on se hyvä, että meitä on kaksi ;).
Jaksaa, jaksaa...
Tsemppiä!
Kiitos, Pirstale!
Usko itseesi ja omaan kirjoittamiseesi. Emme anna periksi, emmehän? Mutta hyväksymme, että välillä on vaikeampia kausia. Sitten taas joku antaa pari sanaa palautetta, joku sanoo ne oikeat sanat, taikasant, joiden avulla jaksamme eteenpäin.
Halit
Vera A: Ei, periksi ei anneta... :)
Lähetä kommentti