En kirjoita blogiin tänään

Sanon vain varovasti ja ihan hiljaa, ohimennen, kuinka autuaan, autuaan autuasta on olla vapaalla. En ajattele, että vapaalla, koska siihen sisältyy ajatus vapaan loppumisesta, ajattelen vain, kuinka autuaan autuaan autuasta on olla. Olla. Olla rehellinen itselleen.

Luulin, etten jaksa lukea, että muiden sanat ovat liian painavia. Menen kuitenkin niiden mukana pappilaan. Käyn sängylle makaamaan tai sohvalle ja otan Jään käteen.

Olen hauras, kaikki on haurasta, oleminen on yksiöinen jää. Pitelen sitä varovasti. Yritän olla tässä enkä askeleen verran edellä, etten seiso yhtä aikaa kahdessa paikassa, sillä sitä tämä jää ei kestä. Itku on välillä lähellä ja uni.

Ajattelen Eeva Kilpeä, sitä kuinka hän kirjoitti, että

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan, 
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihallen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

Eeva Kilpi