Ilmalaivakuu

Kuu on toista iltaa kaupungin yllä, oranssinpunaisena niin kuin viipale veriappelsiinia se purjehtii ja jos se osuu kirkontorniin tai katonharjaan, se valuttaa paksua mehuaan niin kuin tähtiä ja nousee sitten keventyneenä korkeammalle. Kaupungin valot ovat valkoista ja keltaista ja värivaloja. Mustaa on paljon niin kuin minunkin ikkunani seuraavaksi. Pieni kuume on kuin lemmikki; lämmin, pörröinen otus makaa kerälle kiertyneenä minun rintani päällä, painaa ja hiottaa. Kaupungin mustat kohdat ovat kuin kaivo, johon haluaisin sukeltaa.