Kirjoittaminen on hyvä silloin kun pystyn kirjoittamaan. Sivumäärällisesti olen tavoitevauhdissa (siis se oma tavoite, jonka asetin tälle syyskuun kirjoitusvapaalle, ja joka tuntuu tällä hetkellä alimitoitetulta tai ylimitoitetulta, riippuu millä tuulella satun olemaan), laatu on vaihtelevaa niin kuin aina. Kirjoittaminen on paitsi kirjoittamista, myös terapiaa. Olen onnellinen siitä, että tuntuu, että ainakin toistaiseksi kirjoittaminen on minun kanssani, eikä mene pois. Tarvitsen kirjoittamista. Sen terapiaa, mutta myös sen tarjoamaa pakopaikkaa ja kohdetta, johon voin keskittää kaikki ajatukset. Kirjoittaminen on koti.
Flunssaa pukkaa. Kuu on puolikas ja matalalla. Aina ei kaikki mene niin kuin haluaisi, mutta pitää käyttää sitä, mikä on annettu ja olla siitä kiitollinen. Niin kuin esimerkiksi kirjoittamisesta.
Huomenna kirjoitan lisää, sanoo flunssa mitä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti