Arki ja kirjoitusvapaan loppuminen tarkoittavat seuraavia asioita:
- pitää herätä tuntia aikaisemmin
- ei saa syödä silloin kun on nälkä, vaan silloin kun on ruuan aika
- sänky on petaamatta kun tulen kotiin
- tee ei ole yhtä hyvää kuin kirjoituskahvilassa ja teen sen itse
- kotityöt pitää hoitaa ilta-aikaan
- pitää valita, mitä haluamiaan asioita tekee tänään, koska ei ehdi enää tehdä niitä kaikkia
- kirjoitusvihko täyttyy paljon hitaammin
- paikoista, joihin menee viikonlopuksi, pitää tulla sunnuntaina kotiin
- istun käytännössä koko päivän koneen ääressä
- lounasastioita ei tarvitse tiskata itse
- minulle maksetaan siitä, mitä teen päivän aikana
- minulla ei ole puheripulia illalla, koska olen kommunikoinut ihmisten kanssa päiväsaikaan
- pukeudun muuhunkin kuin niihin kahteen neuleeseen, mikä on ihan hyvä, kun vaatekaappi kuitenkin on täynnä vaatteita
En aio kirjoittaa tänään. Pesen pyykkiä ja neulon lapasta ja luen kirjaa. Hain sitäpaitsi kirjastosta kolme luettavaa kirjaa lisää. Yksi niistä on Magdalena Hain Kellopelikuningas. Se on seuraavana lukulistalla. Kunhan tästä taas totun työarkeen, rupean miettimään toden teolla Volvon kohtausrakennetta. En halua sinänsä kikkailla, mutta pitää miettiä, mitä voi kertoa missäkin vaiheessa ja mitkä asiat vaikuttavat mihinkin. Aion kirjoittaa tärkeimmät kohtaukset paperilapuille ja pelata niillä pasianssia. Kaksi aikatasoa ja toisen aikatason kaksi kertojaa ovat ihan tarpeeksi haastava pasianssi minulle. Toivottavasti ei liian haastava.
7 kommenttia:
Tuo kuulostaa jännittävältä rakenteelta, siis kaksi aikatasoa, joista toisessa on yksi kertoja ja toisessa kaksi.
Yksinkertaistamisen varaakin on, mikäli kirjoittaessa alkaa tuntua siltä. Tuntosarvet pystyssä...
Tiksu: En tiedä jännittävyydestä ;), kunhan nyt tulisi luettava :). Rakenne on ollut alusta asti selvillä, että millainen siitä tulee, kunhan vain osaisin toteuttaa visioni!
Täytyy pistää pasiassi korvan taakse. Helpottaa varmasti ison kokonaisuuden kasassa pitämistä. Kunhan se kokonaisuus nyt ensin kasvaisi edes joksikin ;)
Äh. Minähän sanoin, olen uuno tekniikan kanssa. Nyt se kommentti tuli monta kertaa :P
Än, ei tullut edes montaa kertaa :D! Olet tekniikan kanssa parempi kuin luulet ;). Ja joo, tuo kohtausten kirjoittaminen lapuille ja niiden järjesteleminen lattialla (mahtuu paremmin kuin pöydälle) on minulle ainakin hyvä kikka. Hahmotan helpommin koko kuvion ja kun voi vaikka eri väreillä merkitä huippukohdat ja muut. Visualisointi rules.
Sulla on ollut hieno ja antoisa kuukausi! En ole kateellinen, olen ylpeä Susta ja kirjoittamisestasi. Ja odoton innolla, jälleen, marraskuuta ja Hulluutta.
Mä joudun joskun luvun tai novellin kappaleet leikkelemään omiksi paloikseen ja pyörittelen niitä sitten lattialla, tai pöydällä. Edellisellä kierroksella olivat seinällä nuppineuloin. Ainakin mua auttaa kun näkee, miten palat järjestyvät ja miltä näyttää tietty järjestys. Näytöltä en kykene hahmottamaan.
Lämmöllä,
the TdW<phi
Kiitos, TdW <3 ! Minulla oli kirjoittamisen kannalta tosi hyvä syyskuu, toivottavasti pystyisin ottamaan pian uusiksi! Ja minulla sama tuossa, että en hahmota rakennetta näytöltä - siinä mielessä kirjoittaminen on käsityöläisyyttä.
Lähetä kommentti