Päivä

Sivut karttuvat ja minä uin syvemmälle. Annoin sille, siis kässärille, eilen blogityönimeksi Volvo. Syvemmälle Volvoon.

Olen herännyt, aamiaistanut, kirjoittanut kahvilassa, lounastanut, kirjoittanut, hoitanut asioita, käynyt juoksemassa kuusi kilometriä (se on aika vähän, mutta en ole vielä ikinä juossut noin pitkälti) ja kirjoittanut taas, pitänyt taukoa, kirjoittanut, pitänyt taukoa ja niin edelleen. Tänään iltapäivällä minun keskittymiskykyni on ollut puolen tunnin mittainen ja sitten on taas ollut tauko.

Tekstiä on tullut, uutta ja vanhaa ja sitten kun minulla on kaikki nämä palaset valmiina (en yhtään tiedä milloin), minulla on kahteen kertaan kirjoitettu ensimmäinen versio, toinen kynällä ja toinen koneella ja se ensimmäinen versio on kasa palasia ja pätkiä ja katkelmia ja kohtauksia ja kuvauksia ja sitten jonkun pitää päättää missä järjestyksessä kaikki tapahtuu.

Vielä on ongelmana pääsivuhenkilö ja hänen juonensa. Tiedän kuka ja hän on tullut jo tekstiinkin, mutta vieläkään en tiedä mitä, paitsi ihan vähän vain, mutta hän ei ole elävä, ja päähenkilöt vaativat kaiken ajan, puhetta tulee heidän suullaan ja luulen, että ne pitää kirjoittaa ensin ulos ennen kuin voin keskittyä sivuhenkilöön, mutta siitä tulee sitten leikkaamista ja liimaamista ja askartelua, jonka välttäisin jos voisin tietää nyt jo, mitä sivuhenkilölle tapahtuu, mutta tuntuu olevan niitä tyyppejä, joista en tiedä mitään ennen kuin olen kirjoitan. Ja voihan se olla, että hän muuttuu vielä kokonaan toiseksi, en olisi yhtään yllättynyt.

Olen myös lukenut tänään ja ollut hereillä kaikki päivän minuutit. Olen ollut levoton. Olen kirjoittanut.