En oikein tohdi kirjoittaa mitään Volvon etenemisestä, taikauskoinen tunnelma, että vaikeneminen on kultaa, joten kirjoitan vain enkä kauheasti puhu.
Tänään kirjoitin hyvän runon. Se on niin harvinaista, että ansaitsee tulla mainituksi. En tiedä kuinka hyvältä se runo tuntuu enää huomenna tai sanotaanko kolmen viikon päästä. Katsotaan uudestaan silloin.
Syksyinen ilta. Tuulee ja sataa ja on pimeä, mutta koska on lämmintä, se tuntuu oudolta. Pitäisi palella, mutta tuuli on kuin sivellin eikä niin kuin luihin ja ytimiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti