Kirjoitusta, murjotusta, kirjoitusta, murjotusta.
Tänään kirjoittaminen tuntuu työltä. Sitähän se on tavallaan, mutta siis sillä tavalla työltä, että sen ajatteleminen ei ole valoisa eikä mukava juttu. Ei minkään ajatteleminen ole tänään ollut valoisaa ja mukavaa. Olen kiukutellut itsekseni ja kirjoittanut lisää. Ei millään riemulla, mutta väkisin.
Kuulkaa, keskittykää tänä iltana pieneksi hetkeksi miettimään, mikä kaikki teillä on hyvin. Hirveän moni asia on hyvin useimmilla ihmisillä, mutta niitä ei tajua arvostaa ennen kuin ne horjuvat. Ajatelkaa niitä hyviä asioita tänään ja olkaa niistä onnellisia edes ihan vähän aikaa.
Minä yritän horjuttaa murjotusta ja pahaa mieltä, sillä ne eivät hyödytä minua nyt ollenkaan. Tuntuvat vain pahalta ja onko siitä jotain hyötyä? Ei.
Ehkä ensi yönä nukun, enkä valvo painajaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti