Muistikuvia

Selasin koneelta kuvia, ja huomasin, että joihinkin kuvamuistoihin liittyy selkeästi joku kirja. Niin kuin alla olevaan kuvaan. Kun katson sitä, muistan liiankin hyvin sen hyytävän tunnelman, jonka vallassa luin Sarah Watersin Vieras kartanossa -romaania viime syksynä. Kesken kirjan lukemisen kävin eräänä päivänä kävelemässä kuvan paikassa ja lakastuvat kasvit, synkeät pilvet, kuihtuva puutarha ja koko syksyinen, mätänevä tunnelma osuivat niin hyvin yksiin Watersin kirjan kanssa, että muistaakseni minun piti tuon päivän jälkeen rajoittaa Vieras kartanossa -kirjan lukemista niin, että sain lukea sitä vain päivänvalolla, koska muuten en uskaltanut olla yksin kotona. (Että sellainen jänishousu täällä.)

Entä muut kirjat ja muistot? Tuoreita tietysti muistaa hyvin ja allaolevasta ei tarvitse edes kysyä, että mikä kirja.

Seuraavasta kuvasta tulee mieleen Katherine Mansfieldin novellikokoelma Kanarialintu. En tosin lukenut kirjaa Uuden-Seelannin reissullani vuonna 2011, josta kuva on, vaan muistaakseni luin sen viime vuonna. Kuvassa on Wellingtonissa sijaitseva Katherine Mansfieldin synnyinkotimuseo. Museo sinänsä ei ollut kauhean ihmeellinen, mutta olen tosi tyytyväinen siitä, että kävin siellä, vaikka oli tuhannen kuuma ja meinasin läkähtyä kävelymatkalla keskustasta Mansfieldille, innostuin nimittäin lukemaan Mansfieldiä tuon jälkeen. Ja Mansfieldin Kanarialintu on niin järisyttävän hyvä kirja, että suosittelen sitä kaikille.

Ja tästä kuvasta tulee mieleen oma telakalla oleva novellikokoelmakässäriparkani Kreikkalaiset. Kuva on otettu melkein tasan vuosi sitten Hangossa, kun kävin siellä yhden hengen kirjoitusleirilläni ja pistin Kreikkalaisia urakalla uusiksi ja kuntoon erästä kustantamoa varten. Se oli kiva reissu ja täynnä kirjoittamista. Lopputulema koko kuviossahan ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta Hangossa oli hienoa ja paljon sanoja ja se kumma, pysähtynyt ja sumuinen tunnelma, jonka vallassa kirjoitin hotellissa, tulee aina mieleen tuosta ja muista siellä otetuista kuvista.