Whoa!

Hei hetkonen! Volvoahan minun piti kirjoittaa! Niin kai - minulta ei vaan kysytty mitään. Alitajunnalla oli muita suunnitelmia ja se valjasti minut ihan eri suuntaan. Olin ajatellut kirjoittaa vähän raakatekstiä vielä ennen nukkumaanmenoa, mutta yhtäkkiä jokin iski ehkä kahdellasadalla voltilla ja ihan uudet ihmiset purskusivat kynästä ja tekstiä tuli hirveällä höökillä ja nyt minä en osaa muuta kuin olla pää sekaisin ja tuijotella eteeni ja yrittää palata tähän paikkaan ja aikaan sieltä missä olin. Tuli kokonainen novelli, ihan ilman mitään ennakkovaroituksia tai mitään. Juuri nyt tuntuu myös siltä, että tuli hyvä novelli. Valui kynän päästä musteena paperille, eikä suostunut loppumaan ennen kuin sain ihan kaikki tulollaan olevat lauseet paperille. Pöllämystynyt olo. Vaikka Volvon kirjoittaminen on ollut kivaa ja nautinnollista ja ties mitä, niin tuo teksti oli sellainen nuijanukutus, etten ole vähään aikaan kokenut. Nyt naurattaa lähinnä, niin puskista se tuli. Taitaa tämä kirjoitusvapaa tehdä tehtävänsä myös alitajunnallekin. Hyvä, että tulee, niin on sitten myöhemmin mitä editoida, kun pitää taas palata arkeen ja olla päivät töissä. Mutta huhhuh. Oli se melkoinen kyyti.