Huoaaah! Volvon editointilukeminen edistyy niin hitaasti, että haukotuttaa. Olen menossa sivulla 78 (kai, muistaakseni) ja jokainen sivu on niin täynnä merkintöjä ja korjauksia, etten tiedä, milloin ehdin saada kaiken korjattua ja kuinka kauan siihen sitten meneekään. Ja huomioita olen saanut myös kanssakirjoittajilta, joille heitin pari viikkoa sitten seitsemän ensimmäistä sivua Volvosta. Huh. Vaikka kanssakirjoittajat kiittelevätkin, että action alkaa (kerrankin) tarpeeksi aikaisin eli ensimmäiseltä sivulta, niin muut huomiot vahvistavat niitä asioita, jotka olen itsekin huomannut. Kuten että puuttuva ajankuva vaatii todellakin pikaista fiksausta. Ilman sitä ollaan ihan ilmassa. Ja tämän ajatuksen yhteydessä huomasin myös ongelmia sivujuonen tapahtuma-ajan kanssa. Damn it. Lisää deletoitavaa ja uudelleenkirjoitettavaa.
Editointilukeminen ei siis edisty, eikä nyt ole kesken mitään hyvää kirjaakaan. Puuttuu sellainen opus, johon voisi vain tarttua ja olla ajattelematta mitään muuta. Hmm. Katsotaan. Lukemiseni kulkee tätä nykyä selvissä aalloissa - välillä luen sujuvasti koko ajan, ja sitten tulee näitä kausia, joiden aikana mikään kirja ei maistu.
Volvo kyllä huolestuttaa vähän. Sen eteneminen. Pitäisi kai ajatella, että kyllä se siitä ja pikku hiljaa. Volvon kanssa kyllä huomaa, etten ole kirjoittanut romaanikässäriä sitten vuoden... ööö. Milloinhan viimeksi? Romaanikässärin, jota olen tituleerannut täällä blogissa Gammaksi, taisin kuopata joskus vuonna 2007. Vai 2006? Taisi itse asiassa olla talvi 2006/2007, kun kirjoitin siitä viimeisen version. Vai oliko? Saattoi se olla myös 2005/200. Syksyllä 2007 aloin joka tapauksessa kirjoittaa novellikokoelmaa eli Kreikkalaisia kirjaimia, eikä tuo edellinen romaaanikässäri saanut sen jälkeen enää aikaa. Joten joo, ei voi puhua siitä, että olisi ihan tuoretta rutiinia romaanikässärin kirjoittamiseen. Novellit ovat kuitenkin niin eri juttu. Kaipa se Volvokin tästä, kunhan pääsen taas vauhtiin. Kivaahan se kuitenkin on, Volvo siis. Ainakin enimmäkseen.
4 kommenttia:
Ehkä Volvo kaipaa vielä hiukan seisottamista? Pari viikkoa jotain ihan muuta puuhastelua ja kummasti alkaa editointikin taas sujua.
Harva kässärihän on kerrasta valmis. Eiköhän Volvokin notkistu pikku hiljaa vain enemmän ja enemmän. :)
Vaarna: Juuei, en ajatellutkaan, että Volvo olisi kerrasta valmis - joku 4-5 kirjoituskierrosta alkaa olla siinä todellisuuden alarajoilla, luulen ;). Kyllä se editointi siitä taas, kunhan ehtii. Tulee näitä pakollisia taukoja, kun ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi tai lainkaan aikaa kirjoittamiselle. Eikä se mitään - ehtiipähän levätä tosiaan koko kässäri.
Tsemppiä! Editointi on mun inhokkivaihe kirjoittamisessa. Kysyy aina suurta tahdonvoimaa...
Nina, kiitos tsempistä! Minä kyllä ihan tykkään editoinnista, mutta ajanpuute ja urakan suuruus vähän pistävät haukottelemaan ;). Jospa se tästä pikkuhiljaa.
Lähetä kommentti