Kävin tänään töiden jälkeen kirjoituskahvilassa. Vajaa tunti ja kaksitoista sivua soopaa. Ei mitään Volvoon, ei mitään muutakaan ns. hyödyllistä tekstiä, ja ehkä siksi juuri hyödyllistä. Silkkaa raakatekstiä. Olin sen tarpeessa. Joskus täytyy pitää hauskaa ja verrytellä itseään sen sijaan, että puurtaisi töitä. Äänen avausta ja lihasten lämmittelyä. Maksaa itsensä takaisin, ihan varmasti. Jos ei muuten, niin hyvänä mielenä. Kahteentoista sivuun mahtui kaikenlaista, mutta pääasia, että minulla oli hyvä olo kun kirjoitin. Ja se minulla oli. Ihan liikuttavan hyvä olo.
Elämässä on tällä hetkellä tosi tosi synkkiä värejä ja tosi tosi kirkkaita kohtia. On ahdistusta ja on leijumista. Mustaa ja säkenöivän kirkasta. Ja sitten on kirjoittaminen. Tänään se oli ankkuri. Huomenna se on laiva, ylihuomenna pilvi tai unohdus tai puunlatva, joka on korkealla maan pinnan yläpuolella tai uni tai pitkään hautunut pata tai norsu tai sulka tai kevyt hypähtely asfaltilla tai päänsilitys. Pääasia, että kirjoittaminen on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti