May the Force be with you

torstai 27. marraskuuta 2008

Ehkä ja #¤%&!

Joinakin iltoina vain tulee paha mieli pienistä asioista. Ehkä se johtuu siitä, että on nukkunut edellisyönä tosi huonosti ja siitä, että yksi osa työstressistä floppaa lopputöikseen. Ehkä se johtuu siitä, että on vähän huono olo ja joka paikkaa kolottaa tai ehkä siitä, että toiset ihmiset eivät käyttäydy siten kuin toivoisin. Ehkä se johtuu kaikesta yhteensä ja sitten vielä jostain, jolle ei ole sanoja. Ehkä nukkuminen auttaa.

Tällaisinä hetkinä tekisi mieli oksentaa ihan kaikki pois sydämeltä, pohjamutia myöten. Tällaisten hetkien jälkeen, nukutun yön jälkeen, saattaa olla nolo olo: "ylireagointia, hyvä ettet kertonut mitään, koska ethän sinä oikeasti niin tunne". Oikeasti. Aivan kuin tunteet olisivat jotain pysyvää, jos ne koskevat pysyviä asioita. Aivan kuin tunteet voisivat olla vääriä. Aivan kuin minun pitäisi olla jotenkin - seesteisempi, vähemmän kiukkuinen, vähemmän vaativa. Kilteillä tytöillä ei ole paha olo. Kilteillä tytöillä ei kyllä ole yhtään mitään, ei sen puoleen.

Jo nyt alkaa tuntua siltä, että mitä hittoa. Että ihan maailman turhin bloggaus, ei minusta enää tunnu tuolta, ei saa tuntua. Olen enää vain hapan ja aavistuksen alistunut. Että deletoisiko koko roskan. En deletoi. Perkele. Paitsi sen pateettisimman lauseen juuri äsken. Ja jos teille ei kelpaa tämä, niin te surffaatte jonnekin muualle. Minun tekee mieli potkia puolta maailmaa nilkkaan, mutta sen sijaan menen nukkumaan.

Ja ei, alkoholilla ei ole osuutta asiaan. Ja kyllä, tämä on ihan #¤%&!:n typerä postaus. Ihan uhallakin.


Edit kymmenen minuutin kuluttua:
Joko olen oppinut suhteellisuudentajua tai sitten kiellän kaikki negatiiviset tunteeni tehokkaasti ;), mutta nyt lähinnä nolottaa. Ja väsyttää. Ja on sellainen olo, että "joo joo, on kamalaa, mutta katsotaan uudestaan huomenna" - tiedättehän, niin kuin täpinöitsevälle lapselle sanotaan, hiukan alentuvasti, kuitenkin kärsivällisesti, huoaten. "Kun se nyt vaan on tollanen." Jos viitsisin, lainaisin Elisabet-tätiä (muistaakseni se oli hän, jossain Runotytössä): "Onnetonta, että toiset kiihtyvät noin helposti".

2 kommenttia:

Katja Kaukonen kirjoitti...

Hyvä, ettet deletoinut. Tuollaistahan se aina välillä (enimmäkseen!) on. Helpottavaa luettavaa. Jaksetaan tällaisina, ollaan ylpeitä siitä. :)

Valoa marraskuun viimeiseen!

Rooibos kirjoitti...

Katja: Jaksetaan tällaisina - ei kai tässä muutakaan mahdollisuutta ole ;). Valoa sinnekin - minä yritin näin ekan adventin kunniaksi virittää kynttelikön ikkunaan (keski-ikäistä, mutta kivaa), mutta se ei suostunut palamaan. Pitänee tyytyä elävään tuleen, kynttilöihin.