Hehkutusta

En tiedä mistä aloittaisin. Kirjoittamisesta vaiko siitä, että sataa lunta ja alkaa hämärtyä vai siitä, että uunista leijailee ruoan tuoksu. Ihana päivä. Taivaallinen. Opettavainen. Tarpeellinen. Vapaapäivä, kirjoitustyöpäivä.

Olen kirjoittanut Iotan uudestaan tänään. Osa on samaa kuin edellisessä versiossa, paljon on uutta - kokonainen henkilöhahmo esimerkiksi. Teksti ei ole tietenkään vielä valmis, mutta olen saanut mielestäni paljon aikaan. Raakatekstin kirjoittamisen avulla uusi Iota alkoi elää. Lounaan jälkeen printtasin sen ja menin lähikuppilaan jatkamaan kirjoittamista. Kirjoitin raakatekstiä sekä kävin Iotan printistä läpi ja yritin miettiä sen ydintä. Sitten kynästäni loppui muste ja kirjoitusvihosta sivut ja tulin ruokakaupan kautta takaisin kotiin. Sen jälkeen olen taas kirjoittanut raakatekstiä (uuteen vihkoon uudella kynällä) ja korjannut Iotaa koneelle. Olen ylpeä itsestäni: olen saanut tosi paljon aikaan. Kaksikymmentä sivua raakatekstiä (tähän mennessä) ja uudistunut Iota, joka tuntuu paremmalta kuin entinen.

Olen ollut tänään ihan valtavan onnellinen. Kun istuin lähikuppilan ikkunapöytään kaakaomukin kanssa (ulkona oli ihan kaakaoilma), oli tosi lähellä, etten alkanut parkua. Kaikki oli niin kohdallaan. Tai siis minä olin niin kohdallani - oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kirjoittamassa ja kirjoittaneena. Tänään on ollut hieno päivä; olen löytänyt oman paikkani, olen pystynyt kirjoittamaan, olen hellinyt sitä osaa sielustani, joka kärsii väkivallasta jokaisena normityöpäivänä. Uskon ja toivon, että tämä päivä on toiminut hyvänä muistutuksena siitä, mitä haluan ja millaista se on. Olin jo kadottanut kirjoittamisen normiarjestani, nyt muistan taas, mitä kirjoittaminen on ja miltä se tuntuu. Nyt pystyn viemään sen taas paremmin mukanani normiarkeen. - Ja kyllä, tämä kuulostaa ihan valtavan pateettiselta, kaikki tämä puhe sielusta ja sen kokemasta väkivallasta ja omasta paikastani ja onnellisuudesta, mutta en voi sille mitään. Tuollaiselta se vain tuntuu.

Seuraavaksi ohjelmassa on ruokailu, jonka jälkeen ajattelin lukea hiukan Word Workia. Mitä enemmän luen sitä, sitä enemmän pidän siitä. Hyvä kirja, suosittelen kaikille kirjoittajille! Lukemisen jälkeen ehkä vielä vähän raakatekstiä ja sitten jumppaan. Tuon kaiken lumen läpi. Ihanaa. Kunpa tuo talvi kestäisi! Kyllähän minä tiedän, että säätiedotuksen mukaan jo huomenna on ällö plussakeli ja siitä se vain pahenee, mutta aion fiilistellä talvea nyt niin paljon kuin ehdin. Lumimyrsky oli ihan mieletön ja tuo kolmekymmentä senttiä lunta sisäpihalla on upeaa ja oi kunpa tulisi kunnon talvi.

Yhteenveto: Ainoa asia, joka on huonosti, on se, että joka päivä ei ole tämä päivä, vaan huomenna pitää taas mennä töihin. Yritän kuitenkin olla (ällö)positiivinen: tämän päivän ansiosta on varmasti helpompi kirjoittaa taas huomenna ja ylihuomennakin.

Nyt jatkan nautiskelua ja hehkumista.