Levoton olo. Se voi johtua pienestä krapulasta, jonka hankkimiseen käytin eilen ja viime yönä antaumuksellisia tuntikausia. Krapulan hankkimiseksi tehdyt toimet olivat hervottomia, hauskoja ja levottomilla ajatuksilla kuorrutettuja ja ehkä siitä johtuu se, että olen tänään levoton. Toisaalta on ihanaa, että voin keskittyä loppuviikonlopun itseeni: kirjoittamiseen, pyykkäämiseen, kirjoittamisesta puhumiseen, ruoanlaittoon. Sitten taas toisaalta tuntuu siltä, että eilen oli tosi hauskaa ja tänään ei ole elämää; että enkö voisi tänäänkin saada tehdä kaikkea jännää koko illan ja yön - toikkaroida katoilla ja katsella melkein näkymättömiä lumihiutaleita ja puhua merkityksillä ja huutaa ja nauraa - vaikka en oikeasti jaksaisikaan.
Kirjoittaminen odottaa ja minä odotan sitä. Ehkä hiukan pelonsekaisin ajatuksin. On ollut nyt niin paljon kaikkea muutakin, että olen päästänyt kirjoittamisen hiukan liian kauas. Aloittaminen arveluttaa, kun rutiini on päässyt rakoilemaan. Kyllähän minä tiedän, että sanat tulevat taas kun niiden antaa tulla, mutta rutiinin puute on rutiinin puutetta.
Paitsi että haluaisin sekä kirjoittaa että sosialiseerata ja juhlia täysin palkein, olen huomannut ympärilläni myös muutamia salskeita nuoria(?) miehiä, jotka eivät jätä minua aivan kylmäksi ja jotka eivät edesauta sitä ajatusta, että jäisin tyytyväisenä kotiin lauantai-illaksi. Hohhoijakkaa.
Tiedän kyllä, että kunhan loihdin jotain pientä murkinaa jääkaapista suuhuni, laitan kylpyveden valumaan ja varustaudun kylpyyn kirjojen, musiikin ja kynttilöiden kera, alan olla taas aika tyytyväinen siihen, että voin viettää hiukan laatuaikaa itseni kanssa. Sen lisäksi kuitenkin haluaisin tänään kaikkea muutakin - hyvää seuraa, hauskat juhlat, mielenkiintoisia ihmisiä jne. Kaikkitännehetinyt. Karkkiipurkkaajätskiisipsiilimppaa. Juu kyllä kiitos! Mieluiten gratinoituna ja pihvin kera. Ja hiukan lakritsikastiketta myös.
Joskus mietin, onko aikuistumista se, kun ymmärtää, ettei voi saada kaikkea haluamaansa. Kaipa minäkin sen ymmärrän, jotenkin, mutta oikeasti en vain halua ymmärtää, että miksen voisi oikeasti saada kaikkia vaihtoehtoja. Mitenniin en voi? Miksen muka? Jos ne kaikki vaihtoehdot ovat kuitenkin olemassa?
(ps. Sain tänään pienen valaistuksen dialogin kirjoittamisen kanssa, kiitos Kontaktin erään kommentin, johon palasin tuossa alkuillan tunteina. Täytyypä työstää soveliaissa Kreikkalaisissa sitä yksityiskohtaa, että dialogilla voisi virittää tunnelmaa ja jännitteitä sanomalla repliikissä päinvastaista tai enemmän kuin muu teksti antaa ymmärtää. Ettei repliikillä tarvitse toistaa mitään. Ihan ilmiselvä asiahan tuo on, mutta joskus asiat osuvat ja uppoavat vasta sitten, kun joku sanoo ne oikeilla sanoilla.)
4 kommenttia:
Vai salskeita nuorukaisia? Toivottavasti he ymmärtävät jotakin myös kirjoittamisen päälle tai vähintään sen, että se on sinulle todella merkityksellistä. Sehän on ensiarvoisen tärkeää vai mitä?
Dialogin kirjoittaminen on minulle yksi mieluisin (usein myös vaivattomin) kirjoittamisen osa-alue. Sama pätee lukemiseen. Taitavakin kuvailu puuduttaa minut joskus ja tappaa mielenkiintoni, jos sitä on liikaa. Toisaalta ihailen suuresti niitä, jotka osaavat kuvailla pitkästi ja laveasti.
Kontakti antoi hyvän vinkin dialogista. Novellia kirjoittaessa se on varmasti kullanarvoinen. Pidemmässä tekstissä pieni kertaus on toisinaan ihan paikallaan, jos haluaa lukijan pysyvän mukana menossa.
Minä taas en koe olevani dialogissa kovinkaan vahvoilla. Muutama repla kyllä, mutta pitemmät dialogit ovat välillä hankalia.
Ah, kirjoittamista odotellaan täälläkin. Minä sain jonkinlaisen rutiinin vasta alkutekijöihinsä kun se jo katkesi, ja nyt on kaiken maailman muutosten lomassa hirveän hankala tarttua taas itseään niskasta kiinni ja ihan oikeasti kirjoittaa. Mutta kyllä se sieltä tulee! Ja on sekin kirjoittamista, että työstää asiaa päässään :)
Tangerine - päässä työstäminen on tosi iso osa kirjoittamista! Minulla on vain kirjoitusrutiini nyt niin hakusessa, että päätä on tosi hankala saada kirjoittamaan, kun työasiat kansoittavat kaikki vapaat aivosolut. No, huomenna on aikaa kirjoittaa, jospa se auttaisi taas :).
Lähetä kommentti