Tänään olen sekä ilahtunut että pettynyt. Ilahtunut siitä, että olin oikeassa, mutta pettynyt siihen, että kukaan töissä ei tee ongelmille mitään. Sitä kyllä oletinkin ja juuri siinä asiassa olin oikeassa, joten lopputulos ei kyllä ollut kauhean ilahduttava, sillä ongelmat eivät häviä mihinkään.
Olen myös väsynyt. Töiden jälkeen kävin hoitamassa sosiaalisia suhteita. Tapasin lapsen, joka ilmoitti nimekseen "minä!". Puoli yhdeksältä olin kotona ja nyt yhdeksältä olen ihan valmis pehkuihin. Sitäpaitsi otin tänään elämäni ensimmäisen influenssarokotuksen. Sekin vielä, varma vanhuuden merkki.
Kukaan ei tule ja kanna minua sänkyyn, joten kai se on sitten vain vääntäydyttävä ylös. Ai niin, nuo pyykit. Ja huomiseksi olisi silitettävä päällepantavaa... Milloin täällä saa levätä? Juon tyrnimehua ja otan D-vitamiinia ja palan suklaata. Huomenna kaikki(?) näyttää taas paremmalta.
4 kommenttia:
Lähetäpä pyykit tänne, niin minä pesen ja silitän. Olen saanut aivopestyä itseni johonkin energiavireeseen, höyrynnyt ja kirjoittanut huimasti ja nyt sujuu. Meillähän nämä olot menevät usein samanaikaisesti, joten huomenna viimeistään on sinun päiväsi. Nuku nyt rauhassa, huomenna onnistuu ihan kaikki. :)
Voi Katja - kiitos tarjouksesta :) ja tsemppauksesta! Jospa minäkin pääsisin tuonne energian aallonharjalle pian - meillä tosiaan kulkee tunnelmat yhtä jalkaa, joten parempaa odotellessa. Ihan väkisinkin tämä tästä tokenee, kun sieltä suunnasta tuntuu yltävän positiivista energiaa tänne asti - kiitos siitä!
Juu Rooibos, ei riitä influenssarokotus väsymykseen ja kyynisyyteen. Siihen täytyy olla olemassa joku muu rokote...
Unta palloon ja lepoa. Ja minä lähetän myös Katjalle pyykkini;)
Mitä? Tarjoutuuko joku täällä pyykkäämään? Mainiota. Minullakin olisi tuossa koneellinen odottamassa. Jääkaapinkin voisi käydä täyttämässä samalla ;).
Minä suosittelen väsymykseen ja kyynisyyteen lettujen paistamista. Kypsyvän räiskäleen tarkkailu pannulla on sopivan meditatiivista puuhaa. Syöminen puolestaan palauttaa mieleeni lapsuuden huolettomuuden ja ihanat lettukestit, joita mummollani oli tapana järjestää aina keskiviikkoisin. Siitä ajasta oli kyynisyys kaukana.
Lähetä kommentti