Zen

Miten mukava päivä! Nukuin hiukan myöhään, vanuin sängyssä senkin jälkeen, mutta sitten kun reipastuin, reipastuin oikeasti. Pyykkäsin ja tein mental noteja siitä, minkälaisia vaatteita minun kannattaisi katsella alesta. Imuroin antaumuksella ja pyyhin pölyt, myös kirjahyllyn ylähyllyltä, mitä ei tapahdu usein. Sitten ystävältä tuli viesti, että mennäänkö kävelylle vielä ennen auringonlaskua. Menimme, kävelimme kitisevänkylmässä ilmassa, naristelimme lunta kenkien alla, vertailimme mitä meillä oli päällä ja mitkä ruuminosat palelivat. Totesimme, että molemmilla on tästä uudesta vuodesta hyvä olo. Sitten tulimme minulle, keitin zen-pannullisen limellä ja kanelilla maustettua rooibosta ja joimme sen. Juttelimme miehistä ja naisista ja taakse jätetyistä asioista. Kun jäin taas yksin, tein tähteistä ruokaa ja kuuntelin musiikkia. Nyt on väsynyt, mutta onnellinen olo, niin kuin itse asiassa koko päivän ajan on ollut.

En tahdo millään muistaa, että on perjantai. Että huomenna on vielä vapaapäivä, että ylihuomennakin vielä. Hymyilyttää.

Tiistaina bloggasin, että olin kirjoittanut kaksi sivua raakatekstiä. Ei se jäänyt siihen. Tuli vielä kolme sivua, alkua johonkin uuteen - olen miettinyt sitä aika paljon tässä loppuviikon aikana. Samoin sitä, kuinka hyvältä tuntui kirjoittaa jotain uutta. Kuinka hyvältä tuntui, että tekstiä tuli.

Ranteen takia en ole kirjoittanut pariin kuukauteen (mikä on varmasti tullut kaikille selväksi, niin paljon olen sitä valittanut ja alleviivannut....) ja vaikka järki tietää, että sanat ovat olemassa jossain syvällä tauonkin jälkeen, niin tunne, joka kirjoittamattomuudesta syntyy, on silti pelko. Että jos en enää osaakaan kirjoittaa, ottaa sanoja vastaan, valuttaa niitä paperille, että jos mitään ei tulekaan. Vaikka en usko noihin pelkoihin, niin silti ne vaikuttavat - tiistaisen raakatekstiryöpsäyksen jälkeen on ollut levollisempi olo ja odotan tulevaa jotenkin luottavaisempana. Vähän enemmän zeniä ja vähän vähemmän pelkoa.

En ole tehnyt uudenvuodenlupauksia enkä -tavoitteita tai -toivomuksia. Sitäpaitsi viimevuotiset tavoitteet pätevät pääpiirteittäin yhä. Uutta vuotta olen toivottanut tervetulleeksi tänään muilla tavoin: olemalla toiveikas, onnellinenkin, hymyilemällä ystävälle leveästi, skoolaamalla teekupilla hyvää vuotta. Toteamalla, että tästä vuodesta tulee hyvä ja jotkut asiat saa jättää taakseen ja että se tekee hyvää.

Levollisuus on kaunis tunne. Taidan ottaa kynän käteen ja istua kirjoitusvihkon ääreen.