Ehkä maailman ihmeellisin sunnuntaiolo. Lumesta ja pakkasesta tulee jouluolo tai keskitalviolo. Päivä on ollut täynnä ohjelmaa ja siitä tulee epäsunnuntaiolo. Olen yksin ensimmäistä kertaa koko viikonlopun aikana - siitä tulee ihmeellinen olo. Hyvä ja huono yhtä aikaa. Autuas ja kamalan yksinäinen. Kynttilöiden valo on lämmin ja kaunis, pöydällä maljakossa ystävältä saatu valkoinen ruusu ja sinisiä kylkiäisiä. Leikkokukat yhdistettyinä kynttilöihin tuovat juhlan tunnun.
Tänään olen kirjoittanut kahdeksan sivua raakatekstiä, yrittänyt ottaa haltuun, yrittänyt selvittää omia ajatuksiani kirjoittamalla. En tiedä ovatko selvinneet, mutta kirjoittaminen teki silti hyvää.
Juuri nyt on ihana olla kotona kynttilöiden valossa ja silti vähän itkettää. Sellaista se on. Huomenna pääsen jumppaan ja illalla kirjoitan Rhota. Tänä iltana saan tehdä mitä vaan, käsitöitä varmaankin. Tänä iltana pidän huolta itsestäni, hellin, silitän selkää, pidän sylissä, hymyilen ja sanon, että kaikki on hienosti.
3 kommenttia:
Kutominen on täydellistä terapiaa!
Minä olen ehtinyt koko viikonloppuna vain kolme riviä, kutomista, nyyyhhh...
Myös ratsasatus on lumoavaa pään nollaamista.
Leena Lumi: Kutominen on terapiaa, ja virkkaus, ja neulahuovutus - mikä tahansa käsillä tekeminen, joskus tiskauskin kelpaa. Ja ratsastuksesta olen ihan samaa mieltä - pään nollauksen eliittiä. Kunpa pääsisi pian taas...
Oih, putosin heti tunnelmaasi - kovin, kovin tutulta kuulosti. Lämpimiä ajatuksia ja puikkojen kilkettä ja langan suihkinaa.
Lähetä kommentti