Luin Kertomuksia pimeestä. Eniten tykkäsin Juha Huhtakallion novellista Nukkekoti. Makasin sohvalla ja luin. Nyt väsyttää - taas, edelleen.
Olen ajatellut hiukan Kreikkalaisia. Sitä, että olen saanut Kustantamo A:sta kaksi lausuntoa siitä yhdellä kertaa, Kustantamo E:ltä kannustavan viestin, palautetta. Ja kustantamo D miettii, mitä kokoelmasta pitäisi sanoa. Eivät sano suorilta "ei", odotuttavat. Näin lähellä en ole koskaan ollut, luulen. Onhan niitä lausuntoja tullut ennenkin, mutta silti. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että näin lähelle en ole koskaan päässyt. Tällä hetkellä se on lohduttava ajatus. Jollain toisella hetkellä tuntuu, että niin lähellä niin kaukana, mutta juuri tällä hetkellä tuntuu lohduttavalta.
Luulen, että minulla on lämpöä, mutta en mittaa sitä; en halua tulla sairaaksi. Menen ajoissa nukkumaan ja toivon, että herään aamulla terveenä ja pirteänä. Sängyssä voisin lukea jotain. Mitähän se sitten olisi?
2 kommenttia:
Hyvin kutkuttavan ja jännittävän kuuloista. Tsemppiä, pidän peukkuja!
Peukkuja myös sille, että pysyt terveenä. :)
Kiitos molemista peukuista, Jenni :).
Lähetä kommentti