Ennen kuin lähdin Uuden-Seelannin valloitukseen, luin ja annoin palautetta yhdestä Kirjoituskaverin tekstistä. Kirjoituskaveri lupasi lisää luettavaa ja lupasi lukea myös minun tekstejäni. Laitoin hänelle eilen Rhon luettavaksi ja sain tänä aamuna ihanan, pitkän meilin vastaukseksi. Kirjoituskaveri oli jaksanut pohtia ja analysoida kovasti, ja palautteen saaminen pitkästä aikaa oli ihanaa. Etenkin kun kohteena oli Rho, joka (myönnän kyllä) on aina ollut minulle hiukan arvoitus siinä mielessä, että milloin teksti on liian tiivistä. Oli tosi hyvä saada palautetta ja kommentteja Rhosta, sillä nyt sain vahvistuksen siitä, että joskus tiivis on liian tiivistä. Joskus, kun teksti tulee tiiviinä ulos, se saattaa jäädä joiltain osin vähän liian kryptiseksi. Eipä hätiä mitään, muokkasin äsken Rhota ja mielestäni jo muutamalla lausella sain ajatusta selvemmäksi ilman alleviivausta. Tai se ainakin oli tarkoitus...
Seuraavaksi aion lukea ja antaa palautteen Kirjoituskaverin minulle tänään lähettämästä novellista ja sitten mietin, mikä Kreikkalaisista on seuraava, josta pyydän häneltä puolestaan palautetta. Pitää yrittää miettiä, että mistä tekstistä olen itse epävarma tai mikä tuntuu hankalimmalta tällä hetkellä. Katsotaan. Ihana saada palautetta kyllä - olen ollut ilman Kontaktin palautteita jo jonkin aikaa, ja kyllä alkaa jo tuntuakin... Palautteen saaminen vaan on tosi tärkeää ja etenkin jos palautteen saamiseen on tottunut, niin kyllä sitä kaipaa.
Kustantamoista D, E ja F ei edelleenkään ole kuuluntu mitään. D:hän ilmoitti, että ottavat yhteyttä tammikuun loppuun mennessä. No, koska tammikuu on jo aika reilusti ohi mennyttä elämää, laitoin äsken postia sinne ja ilmoitin, että huonotkin uutiset olisivat minulle hyviä uutisia. Tämä odottaminen on ärsyttävää... Kustantamo E lupasi ottaa yhteyttä helmikuun loppuun mennessä, joten heitä en ole vielä lähestynyt - vastahan helmikuu loppui. Ja kustantamo F:stä ei ole kuulunut mitään vastausta meiliini ja tiedän kyllä, että heillä on kovasti kiirettä tällä hetkellä. Toivon kuitenkin, että saisin joka paikasta jonkun vastauksen viimeistään toukokuun alkuun mennessä - silloin Kreikkalaisten lähettämisestä on vuosi ja se on minusta ihan tarpeeksi pitkä aika odottaa hylsykirjeitä. Joskus olen saanut vastauksen vuoden ja kahdeksan kuukauden kuluttua lähettämisestä (eri kässäri siis silloin), mutta siinä vaiheessa se "kiitos ei"-kirje tuntui jo vitsiltä; eiköhän se ollut jo ihan selvä, että jos ei melkein kahteen vuoteen kuulu mitään, niin...
Sellaista tälle päivälle. Olo on jotenkin tosi aurinkoinen, vaikkei aurinko enää paistakaan. Kävin aamulla Hillokuningattaren luona brunssilla ja oli ihanaa. Sain erikoismaininnan siitä, että kuulemma säteilen - kaipa se sitten näkyy ulospäinkin, että on ollut hieno loma ja olo on hyvä. Säteilystä en silti ole ihan varma ;).
Viikonlopun ohjelmassa on a) kirjoittamista, b) lounastusta ystävän kanssa, c) pataruokaa, d) urheilua. Ai niin, suunnittelin tänään leipovani leipääkin... Pitäisiköhän tehdä ensin taikina ja lukea Kirjoituskaverin teksti sillä aikaa kun taikina nousee.
2 kommenttia:
Tuo vuosi ja kahdeksan kuukautta kuulostaa tosiaan jo... no huh! Viitsitkö kertoa, mikä kustantamo on noin hidas? Ei ehkä tee sinne mieli laittaa kässäriä (sitten kun sellainen joskus valmistuu!).
Onnea kuitenkin noiden nykyisten vastaamattomien vastausten odotukseen (olipa monimutkaista) - olen alkanut jo odottaa, että pääsen ostamaan kaupasta kirjasi ja lukemaan kreikkalaisia!
T: Kierreselkä
Kierreselkä - kiitos tsemppauksesta :)! Se mustalistalainen kustantamo, joka kesti vuoden ja 8kk oli kuka muukaan kuin Södikka. Kreikkalaisia en lähettänytkään WSOYlle. Ajattelin, että se on pelkkää postimerkkien tuhlausta :).
Lähetä kommentti