Edellisessä kirjoituksessa vajaa kolme tuntia sitten totesin, etten ole kirjoittanut tänään enkä aiokaan ennen kuin huomenna. Onnekseni olin väärässä tuon suhteen! Sain meiliä Kirjoittajakaverilta. Hän oli lukenut Alfan ja lähetti kommenttinsa siitä. Palautteessa oli muutama kohta, joka osui ja upposi - osittain samaa kamaa mitä Kontakti painotti, mutta myös uusia huomioita. Kuten esimerkiksi se, että novelleissani tuppaa olemaan päähenkilöinä turhan paljon leskinaisia. Hitto vie. Molemmissa Kirjoittajakaverille lähettämässäni novellissa todellakin oli leskinainen. Ja itse asiassa vielä kolmaskin on tarjolla, sekä yksi leskimies. Mitäköhän vanha kunnon Freud sanoisi tästä? No, Freudia tai ei, otin heti opikseni. Ei aikaakaan kun Alfan päähenkilö muuttui leskestä aviomiehensä jättämäksi naiseksi ja jos nyt saa kehua, niin uskon, että homma toimii nyt paljon paremmin. Ja tästä pääsemme siihen, kuinka tärkeää on saada palautetta. Vieraat silmät näkevät enemmän kuin omat. Kiitos, Kirjoituskaveri!
Samalla kun olemme antaneet palautetta toistemme teksteistä, olemme keskustelleet palautteen antamisesta ja vastaanottamisesta. Siitä, millaisia palautteenantajia olemme ja minkälaisia tunteita palautteen antaminen herättää. Siitä, miten usein suuressa ryhmässä palaute kiertää kuin kissa kuumaa puuroa: kaikki kommentoivat niitä pikkuasioita, mutta kukaan ei sano ääneen niitä kaikkein suurimpia ja polttavimpia ongelmia. Sitten taas kahdenkeskisessä palautteessa on helpompi sanoa ne isoimmatkin kipukohdat. Minä luulen tämän johtuvan siitä, että ryhmässä kasvojen menettämisen vaara on aina suurempi kuin kahden kesken. Palautteen antaja voi pelätä paitsi menettävänsä omat kasvonsa ("vääränlainen" palaute, muut palautteen antajat eivät olisikaan samaa mieltä), myös nolaavansa palautteen saajan. Virheiden osoittaminen ihmisjoukon edessä ei ole helppoa - asetelmaksi tulee helposti "yksi vastaan muut", eikä se välttämättä edistä hyvää ryhmähenkeä. Lisäksi ongelma tai virhe voi nolostuttaa kirjoittajaa - "näin yksinkertainen ja aloittelijamainen ongelma, mitähän nuokin musta nyt ajattelevat" - ja uskon, että palautteen antaja (jos hän siis on itsekin kirjoittaja) tajuaa toisen kirjoittajan tämänsuuntaiset tunteet mahdollisen palautteen suhteen intuitiivisesti ja saattaa siksi jättää jotain sanomatta. Olipas hankalasti selitetty. Toivottavasti joku löysi pointin tästä selostuksestani...
Ai millaisesta palautteesta minä pidän? Suorasta. Saa olla vaikka töksähtelevääkin. Palaute on mielestäni isolta osalta subjektiivinen mielipide - ja se osa, joka ei ole subjektiivista, on faktaa, ja sellaiset asiat tajuaa itsekin, kun niistä huomautetaan. Tajuaa ennemmin tai myöhemmin. Ja subjektiivisesta mielipiteestä taas on turha pahoittaa mieltään. Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä.
4 kommenttia:
Kirjoittaminen on henkilökohtaista, tulevathan sanat ja ajatukset suoraan kirjoittajasta, vaikka ne keksittyjä olisivatkin. Samaan tapaan kuin voi näyttelijästä miettiä, näyttäisikö hän todellisen elämän tunnetilassaan samalta kuin näytellyssä, voi miettiä kirjoittajasta, miten paljon hänen persoonaansa tekstiin suotuu.
Pitkä alustus sille, että itsekin pitäisin siitä, että saisin palautetta mieleluusti yhdeltä ihmiseltä kerrallaan ja silloin suoraan ja rehellisesti. Hieno juttu että sinulla on tällainen kirjoittajakommentaattori!
Totta, Karenina. Toisaalta, jos ryhmädynamiikka toimii ja luottamus on kunnossa, voi olla tosi mielenkiintoista, jos palautteen antajat ovatkin eri mieltä joistain tekstin kohdista. Hyvää väittelyä ei voita mikään ;).
Kirjoitin itsekin vasta omassa blogissani pätkän palautteesta. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kasvojen menettämisestä kai ryhmäpalautesessioissa on monesti pelko.
Palautteen antaminen on hankala laji. Niin ryhmässä kuin kasvotusten kahdenkeskenkin voi saman sisällön antaa niin monenlaisessa paketissa. Voi lähteä henkilökohtaisuuksiin ja nimitellä kirjoittajaa, tai voi pidättäytyä korrektisti tekstissä ja siitä juontuvissa mielikuvissa.
Palautteen saaminen vaatii sekin taitoa. Pitää osata juuri tuo kaunis taito pitää palautteenantajan sanat hänen subjektiivisena kannanottonaan, ei totuutena tai muutenkaan valtavirran mielipiteenä.
Itse pidän myös suorasta palautteesta. Parasta kuitenkin aina on, jos palautteesta voi keksustella, jolloin siitä ei tule tehtyä äkkinäisiä ja virheellisiä tulkintoja.
Kyllä tekstit ovat sitten kiehtovia!
Toiseksi: Olet onnekas, kun sinulla on vakipalautteenantaja, jonka kanssa teet tekstien vaihtokauppoja! :-)
Paula: tämä testien vaihtelu Kirjoittajakaverin kanssa on oikeasti tosi uusi juttu ja olen itsekin hämmentynyt, että tämä on toiminut näin hyvin :). Vaikkei tämä kestäisi kuin muutaman viikon, niin on kyllä kivaa :).
Lähetä kommentti