1. Ylpeys ja turhamaisuus
Kyllä, olen ylpeä ja joissain kohdin turhamainenkin. Teksteihini liittyen sekä ylpeä että turhamainen siitä, että minulla on jonkinlainen sisäsyntyinen oikeakielisyystaju (ei koske bloggaamista!). Ei tarvitse korjailla yhdyssanavirheitä ja lauseet ovat heti ensi kirjoittamalla rakenteeltaan loogisia. Siksi olenkin niin niuho huonon kielen suhteen...
2.Kateus
Kateus vie kalatkin vedestä. Myönnän, että joskus iskee kateus. Ihan kesken kaiken ja ihan irrationaalisesti. Yleensä, jos joku puolituttu saa kustannussopimuksen. Olen kyllä oppinut tästä poiskin, mutta silti joskus, huonona päivänä iloinen uutinen ärsyttää; aivan kuin jonkun kustannussopimus olisi minulta pois. Ehkä se joskus onkin, mutta ei varmaan vielä. Tarttis ensin olla oma loistokas kässäri, heh.
3. Viha
Tämä on vaikea. Mitä vihaisin? Joskus niitä asioita, jotka estävät minua kirjoittamasta, mutta terve järki tuppaa saamaan silloinkin voiton.
4. Laiskuus
Oi, tekosyyt ovat niin mukavia. "En voi siivota, koska -" ja sitä selitystähän riittää. Myös liikunnan suhteen iskee laiskuus, jos liikunnasta on taukoa ja sen synnyttämä riippuvuussuhde on loppunut. Laiskuus tulee esille myös siinä, että mieluusti kirjoitan kaksikymmentä sivua raakatekstiä sen sijaan, että ryhdyn hommiin ja muokkaan olemassaolevaa novellia. Lähinnä siinä on se aloittamisen hankaluus kyseessä.
5. Ahneus
No, nuo kirjat. Jos halvalla saa.. en osta mitä vaan, mutta näemmä vähän liikaa kumminkin. Joskus myös sellaisia, mitä en olisi halunnut ostaa.
6. Ylensyönti
Ruoka. Tietynlainen ruoka, nimittäin ilmakuivattu kinkku, ilmakuivattu poro ja kylmäsavuporo. Ei mitään rajaa, vaikka liika suola tekisi jo pahaa.
7. Himo
Kai sitä voisi himoksi sanoa, että enemmän kuin kutakuinkin mitään muuta haluan tulla julkaisevaksi kirjailijaksi. Vai onko se enemmänkin pakkomielle? Kirjoittamisen himoa en näe paheena - miten sen voisi nähdä, kun se on niin kiinteä osa itseä? Muitakin himon kohteita on, mutta koska internetin ihmeellisessä maailmassa surffaavat myös alaikäiset, niin jätetään tämä aihe tähän ;).
Kauniin bloggarin tunnustuksen haluan jakaa eteenpäin seuraaville, jotka toivottavasti eivät ole osallistuneet jo kymmentä kertaa: Olkaa hyvät, Narratiivin ee, Taikavirran Maria, Hevosteleva Juliana ja Kahden sivun Outi L.
2 kommenttia:
Kiva kuulla, että muillakin on turhamaisuutta kielen suhteen. Minäkin niuhotan kielestä, ja kauhukseni olen huomannut, että täällä blogosfäärissä varsinkin muiden blogeihin jättämäni kommentit ovat välillä ihan törkeitä kieliasultaan. Toisaalta ihan tervettä välillä huomata virheitä myös omassa tekstissään!
Blogeissa, ainakin näissä kirja- ja kirjoittamisblogeissa, on kyllä pääsääntöisesti hyvä taso kielenkäytössä. Ehkä se on tavallaan ammattitautikin näissä piireissä.
Paula, on muuten kumma, että vaikka olen ihan hirveä pilkunviilaaja, niin täällä blogissa pilkut saavat röhnöttää melkein miten vaan. Hassua - katson kyllä vähän miten kirjoitan, mutta on tämä bloggaaminen kuitenkin jollain tapaa rennompaa. En tiedä miten se näkyy lukijalle, mutta minulle se tuntuu. Joskus hekottelinkin sitä, että jos joku tekee johtopäätöksiä oikeasta kirjoitustyylistäni blogin perusteella, niin voi apua - laatu kun on täällä juuri sitä mitä sattuu suusta pullahtamaan ;).
Siinä olet oikeassa, että kirja- ja kirjoittamisblogeissa näkee hyvää kieltä. Se on kivaa, ei tarvitse ahdistua, että mikä moka seuraavassa lauseessa tulee. Kuten tänään Kluuvikadulla. Kadun yli oli viritetty plakaatti, jossa luki, että "Parsat saapuvat Kämp Caféseen!". Ai että ihan "caféseen"? Niin kuin Thaimaaseenkin? Anna mun kaikki kestää...
Lähetä kommentti