Zen on taas vähän kadoksissa. Etsisin sitä, jos minulla olisi aikaa. Mikä sitä aikaa sitten vie? Tällä hetkellä velvollisuuslukeminen - yritän rauhoitella itseäni, että enää tämä ilta ja huominen ilta ja se on sitten siinä. Sitten on taas aikaa itselle heti kun sitä vaan järjestää. Ja sitähän järjestää, esimerkiksi perjantai on vapaata kokonaan. Saan mennä kirjoittamaan raakatekstiä lähikuppilaan, saan muokata Sigmaa lisää, saan työstää tekstejä.
Zeniä pitää loitolla velvollisuuksien lisäksi työ - pitkästä aikaa se yrittää vallata alaa ajatuksista suhteettoman paljon työpäivän jälkeen. Luotan siihen, että perjantai tuo helpotusta tähänkin asiaan.
Annoin itselleni luvan ottaa hetken rennosti ennen kuin alan illan luku-urakkaan, ja luulen, että annan aivoille pienen breikin kirjoittamalla pari sivua raakatekstiä. Ihan mitä huuhaata tahansa, mutta jotain pientä, ihan vain itselle. Ei mitään tarkoitusta varten, vain pelkästään siksi, että se on kivaa.
2 kommenttia:
Pitäisikin aina muistaa, että siksihän sitä kirjoittaakin, kun se on kivaa. Mäkin innostuin tänään kirjoittamaan ihan huuhaata ihan oikein vielä käsin. Kuinka kivaa se olikaan!
Hei Helmi-Maaria ja kiva kun kävit jättämässä kommentin :). Ihan totta, kirjoittaminen on kivaa. Usein se tuppaa unohtumaan. Kirjoitin eilen kaksi sivua ihan täydellistä huuhaata, ja jossain vaiheessa huomasin hymyileväni. Kannatti siis kirjoittaa, vaikka huuhaatakin :).
Lähetä kommentti