Elättelen unennäköä

Tänään tuli postissa ihan täydellinen torstaipiristys: Kirsti Ellilän vastailmestynyt nuorten fantasiaromaani Eksyneet näkevät unia. En ole vielä aloittanut sitä, mutta Eksyneet on juuri se, mitä tähän iltaan kaipaan. Olen väsyttänyt itseni juoksulenkillä ja seuraavaksi hieron kangertelevaan oikean käden kyynärvarteeni (ei nyt, hiirikäsisyndrooma, ei nyt eikä enää koskaan, kiitos!) arnikaa tai kylmägeeliä ja sitten menen sänkyyn Eksyneitten kanssa. Kuulostaa loistokkaalta suunnitelmalta, ainakin minun mielestäni.

Eilen kirjoitin raakatekstiä nukkumaan mennessä. Kyllä vain kirjoitin. Yhden sivun. Toistan itseäni ja sanon, että on se parempi kuin ei mitään. Elättelen toiveita, että ryhdistäydyn viikonloppuna sen verran, että saan kirjoitettua tiistaisen raakatekstin puhtaaksi. Olen pyöritellyt sitä mielessäni aina välillä ja pohtinut, olisiko se ok tuollaisena naiivina tarinana vai ottaisinko siitä juonen ja idean talteen ja kirjoittaisin novelliksi ihan eri tyylillä. Veikkaan jälkimmäistä.

Olen jo miettinyt hiukan, että millainen novelli tuosta naiivista tulisi (mikä loistava työnimi! siitä tulee siis Naiivi), siis tunnelmaa lähinnä, ja luulen, että huumorin tasolla tuosta uudesta voisi tulla Kreikkalaisten Taun sielunveli. Eihän Tau toki hauska ole, minun mielestäni, eikä tuosta Naiivistakaan hauskaa tule, mutta tiedostan kyllä, että tietynlaiset asiat voi lukea hyvinkin hauskoina, jollei ole rajoittunut yksilö kuten minä. Minähän en siis naura lukemalleni proosalle, ihan sama kuinka hauskaa se on. Tai no, olen minä muutaman kerran elämäni aikana hymähtänyt lukiessani huvittuneena ja luulen, että vuosi sitten pääsiäisenä nauroin kahdesti lukiessani erästä kirjaa, mutta se olikin sitten se poikkeus joka vahvistaa säännön.

Mutta nyt. Sinne sänkyyn, lukemaan kuinka Eksyneet näkevät unia (on muuten loistava kirjan nimi!). Saas nähdä millaisia unia näen tuonnimisen kirjan jälkeen. Saattaa olla, että joudumme salaamaan ne unet herra Freudilta (kuten myös ne unet, joita näin viime syksynä ja joissa heiluin keittiöveitsen kanssa, brr, mutta se on sitten ihan eri tarina se).