Sanat ovat tärkeitä. Se, miten ne takertuvat toisiinsa, muodostavat ennennäkemätöntä, ja miltä tuntuu nähdä sana, jonka oli miltei unohtanut ja sitten kun sen lukee jostain, sana menee ihoon, menee sielun ihon alle ja jollain kuudennella aistilla sen tuntee ja muistaa taas.
Miten paljon sanoja ja miten pientä osaa niistä minä käytän. Miten paljon päivässä sanoja, jotka ovat vain välttämätön paha, enkä katso niitä päin, huomaa niitä ja verkkoa, jonka ne muodostavat. Merkityksettömiä sanoja.
Kun muka unohtuneen sanan näkee jossain kirjoitettuna ja kun sen tuntee jossain määrittelemättömässä kohdassa itseään, asiat loksahtavat aivan itsellään oikeaan tärkeysjärjestykseen. Optimismi kuohahtaa. Ihastus kuohahtaa ja kaipuu. Kaipaa sitä hetkeä, että voisi katsoa sanoja, nähdä ne monta kertaa päivässä, koko ajan. Nähdä ne silloinkin kun ne eivät ole silmien edessä. Kuin olisi ollut pitkään ulkomailla ja tullut takaisin kotiin ja söisi salmiakkia saunassa.
Juuri nyt minua pelottaa vähän tarjolla olevan ajan vähyys ja siitä johtuva väsymykseni ja niiden aiheuttama kirjoittamisen vähyys. Huolestuttaa, että aika vain vähenee entisestään, eikä minulla ole aikaa tärkeimmille asioille. Huolestuttaa, että ajaudun sivupoluille.
Kaipaan kotiin kirjoittamiseen.
2 kommenttia:
Olipa kaunis pohdinta sanoista:) En itsekään ole arvannut miten paljon ne merkitsevät, tai oikeastaan niiden puute. Siis suomalaisia, ymmärrettäviä, oman äidinkielen sanoja. Vasta täällä, jossa en ymmärrä puhetta ympärilläni (onneksi mieheni on kanssani) on sanojen arvo kasvanut entisestään. Ihana palata kesällä Suomeen ja oman kielen pariin;D Kirjoittamisen suhteen on aina pieni pelko, että jos sanat katoavat tai ne menettävät merkityksensä omassa elämässä kaiken muun touhuamisen keskellä. Onneksi on tämä vertaistuki täällä blogimaailmassa, josta saa tarvittavaa kannustusta ja voimaa sekä uskoa omaan kirjoittamiseen ja siihen että sanat tulevat kun on niiden aika;)
Ulkosuomalaisena oloa minun on vaikea kuvitella, vaikka nuorena asuinkin hetken ulkomailla. Mietinkin joskus, miten ulkomailla asuvat kirjailijat "tulevat toimeen" kun jokapäiväinen kieli on väärä. Esim Riikka Ala-Harja, joka tosin on muuttanut takaisin Suomeen, mutta oli monta vuotta muilla mailla.
Lähetä kommentti