May the Force be with you

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Alku ja loppu

Hih. Marke ja B.N. ovat paljastaneet postauksissaan kässäriensä ja tarinoidensa alkulauseita. Oli hauska lukea toisten aloituksia ja rupesin miettimään, että minkälaisia alkulauseita minulta mahtaakaan löytyä. Kaivelin vähän aikaa ja löysinkin Deltan ja Gamman, jotka ovat ne edelliset kässärit.

Romaanikässäri Deltassa (kirjoitettu opiskeluvuosina) oli tavallaan kaksi prologia eri henkilöhahmojen näkökulmasta, ennen kuin varsinainen kerronta alkoi. Alla molempien prologien eka lause ja sitten vielä varsinaisen tarinan ensimmäinen lause. Ja tasapainon vuoksi myös viimeinen lause!

Prologi 1:
Sinä olet meidän välissämme kuin muisto iholla, kuin hengityksen tai kosketuksen jälki, kämmenen uurteet. 

Prologi 2:
Mustaa. 

Alku:
Taivas valui vettä.


Loppulause oli repliikki:
- Hirveän paha keltainen hevonen.

Entäs sitten Gamma? Gammasta luovuin romaanikässärinä toden teolla kai vuonna 2007 - ehkä, en oikein muista. Osa Gammasta on kuitenkin elänyt niin pitkään, että Kreikkalaisissakin on Gamma, ja siinä novelli-Gammassa on siru tästä romaanikässäri-Gammasta. Tässä Gamman alku&loppu:

Alku:
Hiukseni ovat vaaleat.  

Loppu:
Nyt sillä on minut ja minulla se, ja me olemme tyytyväisiä siihen, että meillä on toisemme, perhe, ja aurinko haaleana, voimistuvana kiekkona puiston yllä. 

Heh, kylläpä ne näyttävät hassuilta asiayhteydestä ja koko käsikirjoituksen tyylistä irrotettuina! Eivätkä kyllä ole mitään huippualoituksia tai -lopetuksia.

Nyt kun vielä löytyisi jostain vanhanvanha kässärini Vihreä, se, jolla keräsin ensimmäisen hylsyni viisitoistavuotiaana ja jonka viitoittamaa matkaa hylsyjen keräilyssä olen kiitettävästi kulkenut. Mistähän löytäisin Vihreän tähän hätään? Katsotaanpa... Ei, ei löydy. Jossain se on tallessa, jossain muinaismuistojen joukossa, mutta vaatekaapin lattialle arkistoidut paperit olivat näköjään liian uusia - voi olla, että Vihreästä löytyy printti vain kotipuolesta, samoin sähköinen versio on siellä tallessa. Jossain se ehkä täällä omassa kotonakin on, mutta ei halua tulla nyt esille. Harmi, en nimittäin juurikaan muista Vihreän alkulausetta. Sellainen tunnelma minulla on, että siinäkin oli jonkinlainen prologi - kyllä, niin oli. Entä loppu? En muista, mutta arvatenkin hyvin dundeellinen sellainen, koska muistaakseni itkin silmät päästäni pelkästään kirjoittaessani sitä silloin neli-viisitoistavuotiaana.

Alkulauseet ovat mielenkiintoisia. Pitäisi joskus hankkia käsiinsä Aloittamisen taito tai ihan vain poimia kirjahyllystä satunnaisotannalla kirjoja ja miettiä, että lukisinko kirjan, jossa on sellainen aloitus. Ookoo, vastaus on tietysti, että lukisin, sillä olen lukenut, sillä kirjahyllyssäni on vain luettuja kirjoja, mutta siis idean tasolla. Ja sitten voisi katsoa vähän tarkemmalla silmällä omien tekstiensä ensimmäisiä lauseita ja miettiä, että lukisinko novellin, joka alkaa näin. Hmmm. Ja tietenkin jo klassikoksi on muodostunut kirjoitusharjoitus, jossa pitää kirjoittaa alkulause tai aloituskappale novelliin/romaaniin, eikä mitään muuta. Hauska harjoitus, koska kun ei tarvitse huolia lopusta tekstistä tai tarinan kuljettamisesta, niin alkulauseeseen voi ladata niin paljon kuin vain lystää. Pitäisi harrastaa tuotakin taas pitkästä aikaa. Vaikka seuraavalla kerralla, kun pääsen kasvamaan kiinni kynään.

10 kommenttia:

Rooibos kirjoitti...

...ja koska copypastesin nuo pätkät vanhoista kässäreistä, blogitekstin asettelu meni ihan päin sanonko mitä, enkä enää jaksa yrittää saada sitä normaalin näköiseksi, joten joudutte kärsimään...

Ahmu kirjoitti...

Emme kärsi, ainakaan minä.

Minun alut ovat ihan kamalia, siis ihan järkyttäviä mörköjä, joiden seurauksena kukaan järkevä kustannustoimittaja ei jatka tekstin lukemista. En vaan osaa alkuja. Ehkä pitää kaivaa jostakin nolo esimerkki blogiini...

Marke kirjoitti...

Minusta nuo vanhojen tekstiesi prologit ja aloitukset olivat hienoja;) Olen muuten harrastanut tuota kirjojen aloitus- ja lopetustekstien tarkkailua ja oivaltanut sitä kautta niiden todellisen merkityksen itse kokonaisuuden kannalta. Se koukku pitäisi löytyä heti ensilauseista, viimeistään ensisivulta. Loppu tulisi olla jollakin tavalla mullistava, mutta hyväksyttävä. Tämä on itselleni ongelma. Esikoisessani loppu on täysin yllättävä ja vetää lukijalta maton alta. Se voi muodostua ongelmaksi koska kaikki oppikirjat painottavat narujen yhteen kokoavaa loppua, lukijan täytyy pystyä huoahtamaan helpotuksesta ja omassani kuuluu vain nielaisu;)

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Hienoa. Hauska kuulla alkuja ja loppuja, alkuja etenkin :)

Rooibos kirjoitti...

Ahmu: Joo, mukaan vaan, nolojen alkujen esiinkaivaminen on hyvää urheilua ;).

Marke: Niinpä, heti alussa pitäisi olla koukkua, eikä koukuksi riitä se, että "kunhan lukija lukee eteenpäin, niin se huomaa, että tämä tarina on tosi hyvä". Kyllä se jokin pitäisi löytyä heti alusta, sellainen joka saa kiinnostumaan seuraavastakin lauseesta tai sivusta. Kuvaus tuosta lopusta (nielaisu) oli hauska :). Loput ovat minullekin vähän vaikeita - miten lopettaa ajoissa, mutta ei liian aikaisin ja miten lopettaa niin, ettei lopeta aina tapahtumallisesti samaan vaiheeseen? Treeniä se vaatii, luulen. Ja alkujen ja loppujen analyysiä.

Helmi-Maaria: Ja noloa huomata, miten onnettomia alkuja ja loppuja sitä onkaan kirjoittanut :D!

Outi L / kaksi sivua kirjoitti...

Hyviä alkuja ja hyviä loppuja!

Voi tuosta sun Vihreästä palasi mieleeni oma vanhanvanha (ihana sana!) kässärini, joka niinikään on vain kirjoituskoneella kirjoitettuna jossain pahvilaatikon pohjalla. Pitäisiköhän sitä kaivaa esiin, edes nostalgian vuoksi...

B. N. kirjoitti...

Taidat pitää prologien kirjoittamisesta? Minä en jaksa ikinä kirjoittaa prologeja tai epilogeja eikä ne minun tyyliin oikein sovikaan, mutta ihailen ihmisiä, jotka osaavat niitä kirjoittaa. :)

Maija Haavisto kirjoitti...

Minä luin hiljattain yhden kirjan alkujen kirjoittamisesta ja siitä tuli sellainen kuva, että kirjoittaja suosi hyvin pitkiä ja täyteenahdettuja aloituslauseita. Omani ovat yleensä selvästi lyhempiä, esim. uuden romaanin, joka alkaa "Enna on myöhässä" (sitä ennen on oikeasti pätkä litteroitua fiktiivistä ääninauhaa, mutta tuo on varsinainen alku).

Tuo "- Hirveän paha keltainen hevonen." oli jotenkin tosi mielenkiintoinen, herätti halun lukea novelli, joka voi loppua noihin sanoihin.

Vera Vala kirjoitti...

Houkuttelevia alkuja ja niin kiehtovia loppuja, että alkoi vaivaamaan, kun en tiedä, miten alusta päästiin loppuun, eli pitäisi päästä lukemaan koko teksti :)

Rooibos kirjoitti...

Outi: Joo, joskus on ihan kiva kaivaa esiin jotain muinaismuistoja - pitääkin ottaa asiaksi kaivaa Vihreä jostain esille... voisi olla aika hauskaa luettavaa ;).

B.N.: Niin, tosiaan, näköjään olen noissa molemmissa romaanikässäreissäni harrastanut prologeja! En ollut ajatellut sitä itseasiassa noin - en ole kauheasti ajatellut kumpaakaan kässäriä sen jälkeen kun aika on ajanut niistä ohi. Mitähän muuta yhteistä niistä mahtaisi löytyä... Itse asiassa, jos nyt oikein muistan, niin rakenteessa joo-o, siinä voisi olla yhteneväisyyksiä. Hmmm. Mielenkiintoista.

Maija: Joo, tuo Deltan hevosloppu on sellainen, että itsellekin tuli olo, että pitäisikö Deltaan vielä pistää energiaa, että saa siitä ne hyvät ideat talteen - tuo loppu on yksi niistä. Ehkä voisin kirjoittaa Deltasta vielä joskus pitkän novellin. Hmm tällekin idealle.

Vera: Hih :).