Alku ja loppu

Hih. Marke ja B.N. ovat paljastaneet postauksissaan kässäriensä ja tarinoidensa alkulauseita. Oli hauska lukea toisten aloituksia ja rupesin miettimään, että minkälaisia alkulauseita minulta mahtaakaan löytyä. Kaivelin vähän aikaa ja löysinkin Deltan ja Gamman, jotka ovat ne edelliset kässärit.

Romaanikässäri Deltassa (kirjoitettu opiskeluvuosina) oli tavallaan kaksi prologia eri henkilöhahmojen näkökulmasta, ennen kuin varsinainen kerronta alkoi. Alla molempien prologien eka lause ja sitten vielä varsinaisen tarinan ensimmäinen lause. Ja tasapainon vuoksi myös viimeinen lause!

Prologi 1:
Sinä olet meidän välissämme kuin muisto iholla, kuin hengityksen tai kosketuksen jälki, kämmenen uurteet. 

Prologi 2:
Mustaa. 

Alku:
Taivas valui vettä.


Loppulause oli repliikki:
- Hirveän paha keltainen hevonen.

Entäs sitten Gamma? Gammasta luovuin romaanikässärinä toden teolla kai vuonna 2007 - ehkä, en oikein muista. Osa Gammasta on kuitenkin elänyt niin pitkään, että Kreikkalaisissakin on Gamma, ja siinä novelli-Gammassa on siru tästä romaanikässäri-Gammasta. Tässä Gamman alku&loppu:

Alku:
Hiukseni ovat vaaleat.  

Loppu:
Nyt sillä on minut ja minulla se, ja me olemme tyytyväisiä siihen, että meillä on toisemme, perhe, ja aurinko haaleana, voimistuvana kiekkona puiston yllä. 

Heh, kylläpä ne näyttävät hassuilta asiayhteydestä ja koko käsikirjoituksen tyylistä irrotettuina! Eivätkä kyllä ole mitään huippualoituksia tai -lopetuksia.

Nyt kun vielä löytyisi jostain vanhanvanha kässärini Vihreä, se, jolla keräsin ensimmäisen hylsyni viisitoistavuotiaana ja jonka viitoittamaa matkaa hylsyjen keräilyssä olen kiitettävästi kulkenut. Mistähän löytäisin Vihreän tähän hätään? Katsotaanpa... Ei, ei löydy. Jossain se on tallessa, jossain muinaismuistojen joukossa, mutta vaatekaapin lattialle arkistoidut paperit olivat näköjään liian uusia - voi olla, että Vihreästä löytyy printti vain kotipuolesta, samoin sähköinen versio on siellä tallessa. Jossain se ehkä täällä omassa kotonakin on, mutta ei halua tulla nyt esille. Harmi, en nimittäin juurikaan muista Vihreän alkulausetta. Sellainen tunnelma minulla on, että siinäkin oli jonkinlainen prologi - kyllä, niin oli. Entä loppu? En muista, mutta arvatenkin hyvin dundeellinen sellainen, koska muistaakseni itkin silmät päästäni pelkästään kirjoittaessani sitä silloin neli-viisitoistavuotiaana.

Alkulauseet ovat mielenkiintoisia. Pitäisi joskus hankkia käsiinsä Aloittamisen taito tai ihan vain poimia kirjahyllystä satunnaisotannalla kirjoja ja miettiä, että lukisinko kirjan, jossa on sellainen aloitus. Ookoo, vastaus on tietysti, että lukisin, sillä olen lukenut, sillä kirjahyllyssäni on vain luettuja kirjoja, mutta siis idean tasolla. Ja sitten voisi katsoa vähän tarkemmalla silmällä omien tekstiensä ensimmäisiä lauseita ja miettiä, että lukisinko novellin, joka alkaa näin. Hmmm. Ja tietenkin jo klassikoksi on muodostunut kirjoitusharjoitus, jossa pitää kirjoittaa alkulause tai aloituskappale novelliin/romaaniin, eikä mitään muuta. Hauska harjoitus, koska kun ei tarvitse huolia lopusta tekstistä tai tarinan kuljettamisesta, niin alkulauseeseen voi ladata niin paljon kuin vain lystää. Pitäisi harrastaa tuotakin taas pitkästä aikaa. Vaikka seuraavalla kerralla, kun pääsen kasvamaan kiinni kynään.