May the Force be with you

torstai 15. maaliskuuta 2012

Salmiakkia ja hedelmää

Ostan tosi harvoin sellaisen karkkipussin, missä on hedelmää salmiakin/lakun lisäksi. Tänään ostin. Olen ehkä muuttumassa joksikin toiseksi. Tai sitten en. Olen syönyt noita hedelmäkarkkeja nyt ehkä 12 ja tämän vuoden kiintiö alkaa olla täynnä.

Karkeista Kreikkalaisiin. Mietin joku päivä sitä, että miksi otin niin itseeni kustantamojen E ja I tyylikommenteista Kreikkalaisiin liittyen. Tajusin, miksi. Siksi, että minusta Kreikkalaisten tyyli ei koskaan ole ollut keskiössä. Se ei ole issue. Minusta Kreikkalaisten tyyli on suhteellisen eleetöntä, niukkaa ja taloudellista. Eikä kukaan ole muuta koskaan väittänytkään, päinvastoin. Paitsi sitten E ja I. (Heh, E ja I eli ei. Niin kuin heidän vastauksensakin: ei.) Tyylin leimaaminen maalailevaksi ja ties mitä tuli niin puun takaa ja osui suojausten välistä jonnekin pehmeään lihaan juuri siksi, että minulle Kreikkalaisten tyyli on hyvin vähäistä ja eleetöntä. Jos tuntisin tarvetta tyylitellä, kirjoittaisin jotain aivan muunlaista. Ilmeisesti se, mikä minusta on eleetöntä, on jonkun toisen mielestä maalailevaa. Oppia ikä kaikki.

Kello on melkein yhdeksän. Tänä aamuna, kun herätyskello soi, haaveilin siitä, että tänä iltana menen yhdeksältä sänkyyn. Juuri nyt en laittaisi rahojani likoon sen puolesta.

Eilen luin loppuun DWJ:n Enchanted Glassin. Eilen uusin kirjastokirjani, etten saisi sakkoja (vanha koira oppii uusia temppuja!). Eilen varasin krhm muutaman krhm siis kuusi kirjaa kirjastosta. Kaikki Diana Wynne Jonesia. Toivon, että tästä kaikesta DWJ:n lukemisesta jää edes joku muistijälki. Että voin joskus vuosien päästä katsoa taaksepäin ja todeta, että "ainiin, se oli se talvi, kun luin pelkkää Diana Wynne Jonesia".

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Paljon olen DWJ:sta kuullut, mutten koskaan lukenut. Pitää varmaan lainailla kirjastosta, kunhan saan nyt keskeneräiset kirjat luettua.

Nukkuminen, heh! :D Joka aamu kiroan, että nyt menen illalla viimeistään yhdeltätoista nukkumaan.. ja joka ilta totean, että ei ihan vielä. Miksi inspiraatio iskee vasta illalla?
- Lila

Rooibos kirjoitti...

DWJ on hyvä. Mukava lukea laadukkaita kirjoja. Eniten suosittelen romaania Tuli ja myrkkykatko, koska siitä asti kun luin sen noin 13-vuotiaana, se on kuulunut elämäni vahvimpiin ja häiritsevimpiin lukukokemuksiin - ja kuuluu yhä. Loistava kirja.

Minäkin yritän aina yhdeltätoista nukkumaan. Tänään yritin olla kymmeneltä sängyssä. Kello on nyt kuutta yli. Ei onnistunut. Vielä on mahiksia siihen yhteentoista...

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Mulle iski, kiitti vain, irtokarkkihimo! Ja täällähän niitä ei tunnetusti ole samaan malliin kuin siellä...on vain Hariboa. Blääh.

Rooibos kirjoitti...

Hih, sori, Helmi-Maaria :)! Haribon lakupyörät (siis ne rullat) on kyllä ihan hyviä. Ja se pussi missä on niitä miniatyyrikarkkeja. Toivottavasti a)saat pian jostain karkkia tai b)karkinhimo lakkaa :).

Maria kirjoitti...

Helmi-maaria osui nyt asian ytimeen. Kun irtokarkkihimo iskee ulkomailla, mitään vastinetta ei ole saatavilla. Haribot ovat ihan yhtä tyhjän kanssa, samaa muovista materiaalia kaikki tyynni. Täällä Briteissä hyllyt ovat täynnä nalleja, matoja, toukkia ja perhosia, ja kaikki maistuvat sille samalle esanssille. Vaihtaisivat edes maeutusainetta niin voisivat saada aikaan joitain vivahteita! Minun kurjuuspäiväni pelasti tänään setäni lähettämä syntymäpäiväpaketti, jossa oli pussilliset fazerin salmiakkia ja aakkosia! Siis aakkosia! Oivoi. Syön maksimissaan viisi päivässä, että riittäisi juuri ja juuri pääsiäislomaan asti. Sitten täytyykin ostaa kahmalokaupalla lisää Suomesta :>

No, se karkkiasiasta. Tuo kirjoittamisasia ja omien tekstien tulkitseminen on todellakin monipiippuinen juttu. Itse sitä analysoi juttujaan aivan eri lähtökohdista käsin kuin joku toinen. Joku takertuu (piru vieköön!) juuri niihin seikkoihin, jotka ovat omia suosikkeja ja joita pidin tekstini vahvuuksina. Sanovat, että ne pitää muuttaa. Tai sitten päinvastoin, joskus niinkin; inhoan tiettyjä toistoja tai tyyliseikkoja, joita tuppaan harrastamaan kun taas joku kehuu kyseisiä asioita maasta taivaaseen. :> Tekstistä tulee aina lukijansa näköinen, ja jokainen tulitsee omalla tavallaan omista lähtökohdistaan ja kokemuspiiristään käsin. Tavallaan surullistakin, kirjailijan kannalta. Sitä toivoisi, että jokainen tulkitsisi tekstiä juuri niin kuin on suunnitellut sitä tulkittavan :/ Elämä ei vaan aina mene niin kuin Strömsössä.

Halauksia ja mukavaa maaliskuun loppua sinulle!

Rooibos kirjoitti...

Maria: Joo, briteissä ei kyllä ole hyviä karkkeja :D. Onneksi sait salmiakkilähetyksen ja olet niin lujaluontoinen, ettet syö kaikkea kerralla ;).

Tuo on totta, että joskus on vähän surkeaa kuinka erilaista tulkintaa lukijat tarjoavat tekstille verrattuna kirjoittajan omaan ajatukseen. Mutta joskus on ihan parasta, kun lukija löytää tekstistä niitä tasoja ja tarinoita, joita ei edes tiennyt kirjoittaneensa sinne mukaan. Silloin voi vain olla suu auki ja miettiä, että oliko se vahinko vai onko alitajunta sittenkin olemassa ;).