May the Force be with you

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Hylsypäivä

Kun tulin töistä kotiin, kynnyksellä odotti hylsy. Kustantamo C oli kunnostautunut. Mietin kokatessani, että olenkohan saanut heiltä koskaan mitään muuta kuin hylsyä? En kai, ainakaan muista. En tiedä.

Tänään on tämän viikon perjantai, sillä en mene perjantaina töihin. Jotenkin hankala ilta - vaikea päästä työasioista irti. Tekemättömät ja keskenjääneet kummittelevat ja alleviivaavat sitä, että aika ei riitä kaikkeen. Lisäksi tuntuu siltä, että jonkinlaatuinen flunssa on alkamassa ja se on huono se. Ei minulla ole aikaa sairastaa - ei työviikoilla, ei vaan sovi aikatauluun, eikä todellakaan tällä ainokaisella kirjoittamiselle varatulla pätkälläni huomisesta sunnuntai-iltaan. Huokaus. Vielä ei ole pahapaha, mutta väsyttää, eikä huvita. Siitäkin yleensä tietää, että tauti on iskemässä, kun mikään ei jaksa kiinnostaa, sellainenkaan siis, joka normaalisti jaksaa kiinnostaa.

Sitäpaitsi olin jo eilen tai toissapäivänä tai joskus aikaisemmin huolissani siitä, että entä jos en saakaan kirjoitettua tässä helatorstain kirjoitusvapaallani. Ihan aiheellinen huoli. Ja samalla mielessä keikkuu varovainen ajatus siitä, että hei, ihan oikeasti, kuinka paljon on mahdollista kirjoittaa neljässä päivässä? Jos istuu koneen ääressä ja keskittyy Deltaan ihan toden teolla... Kuinka monta sivua? Maratoonin verran? Oliko se Risto Ahti, joka sanoi kirjoittaneensa jonkun runokokoelmistaan kolmessa päivässä? Minkä verran on mahdollista saavuttaa neljässä? Ei sillä, en pysty siihen, sillä on käytävä kaupassa, laitettava ruokaa, tiskattavakin välillä, pestävä pyykkiä ja niihin menee vapaapäivinä yllättävän kauan. Mutta silti, tuo ajatus ei jotenkin jätä rauhaan. Että mitä jos. Mielenkiintoista olisi myös, millaiset olisivat vahingot; kuinka jumissa hartiat, kuinka kipeät kädet, kuinka toispäinen olo... Hmm.

Kaupungilla tuoksuu monessa kohdassa happamanmakea lehmuksenmahla tai -tahma. Vaahterat ovat hyvin vaalenavihreitä, jopa kellertäviä. Kevät on tullut ihan huomaamatta, istutukset kukkivat, nurmikko on jo ihan vihreä ja puiden läpi ei enää näe. Saa nähdä millainen kevätloma tästä tulee minulle, huomisesta ja ylihuomisesta ja viikonlopusta. Jos nyt vain onnistuisin takomaan päähäni, että vapaa on alkanut ja olen vapaa.

11 kommenttia:

B. N. kirjoitti...

Voihan tylsä hylsy. Kaikkea ne postilaatikosta tunkevatkin. Ikävät asiat eivät koskaan huku matkan varrelle, ei laskutkaan.

Toivottavasti flunssa ei iske ja pääse kirjoitusvireeseen! Minä meinasin unohtaa koko helatorstain olemassaolon...

Dee kirjoitti...

Kuulostaa kurjalta. Mutta luulen, että kurjuus ehtii mennä pois sitten kun sisäistät, että sinulla on jopa neljä kirjoituspäivää.

Jere/Words Like Turds kirjoitti...

Sama, siis hylsyn osalta. Koska eräs kustantamo lähettää näemmä aina samanlaisen, monistetun kirjeen, taidankin kerätä koko sarjan ja tapetoida niillä seinäni. Ha.

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Minulla on tällä hetkellä muutenkin mieli maassa, eikä tuo saamani hylsy auttanut asiaa. Me saimme siis näköjään samoihin aikoihin hylsyt. Mutta se ei tarkoita, että olisimme laitapuolen kulkijoita, eihän.

Joten lähetän voimaa, kuten sinäkin aina ja kaikessa minulle.

Ja kurjaa, että taas sulla on vapaiden aikaan flunssa tuloillaan. Iske se pois. Keihästä.

Rooibos kirjoitti...

B.N. ja Dee: Noo, eipä tuo hylsy kauheasti järisyttänyt - mutta se on totta, että laskut ja hylsyt löytävät aina perille ;). Ennemmin tai myöhemmin. Kunhan työväsy väistyy niin kyllä se siitä taas.

Jere: Minä mietin sitä, että ainakin olen saanut kokoon kunnioitettavan kasan hylsyjä :D. Harmi, etteivät kaikki taida olla tallessa... tai jos ovat, niin en tiedä että missä. Toivottavasti se myönteinenkin päätös tippuu meille jossain vaiheessa, ettei jouduta tapiseerauspuuhiin ;).

Rooibos kirjoitti...

Helmi-Maaria: Voi, ja kiitos. Voin kyllä uskoa, ettei sinun tilanteessasi tuo hylsy tosiaankaan auta asiaa :(. Tsemppiä sinne! Ja ei, ei olla tosiaankaan laitapuolen kulkijoita. Kyllä se siitä, ihan varmasti. Sinä olet jo julkaissut ja jospa minäkin jossain vaiheessa - sitten kun molemmilla on uudet sopparit takataskussa, niin skoolataan kaikille saamillemme hylsyille :). Ja yritän keihästää ja savustaa ulos ja hylkiä ja potkaista pellolle, sen flunssanalun siis, jotta jaksan kirjoittaa huomenna. Halauksia sinulle!

Ahmu kirjoitti...

Plää vaan hylsyille, mutta mitä jos niistä tekisi jonkun installaation?

Rina kirjoitti...

Kurja hylsy, ei tuollaisia saisi tiputtaa postilaatikkoon ennen vapaapäiviä/lomia. Pöh.
Häädä se flunssanpoikanen keinolla millä hyvänsä: lasi punaviiniä, ruokalusikallinen hunajaa, inkivääriteetä, ja hiero valkosipulia kantapäihin. Ja vielä suklaapatukka poskeen, niin on tropit kunnossa. Varmuuden vuoksi kannattaa käyttää kaikkia keinoja ;-)
Toivottavasti saat flunssan häädettyä!

Rooibos kirjoitti...

Ahmu: Installaatio tai jotain revinnäistaidetta vois olla hyvä ;).

Rina: Jep, troppausta pitää nyt harjoittaa. Tähän asti käytetty portviini, hunaja, inkivääritee - tuo suklaapatukka ja valkosipulia kantapäihin (!) on vielä kokeilematta :).

Vera Vala kirjoitti...

No voi höh tuota hylsyä :( Ja flunssanalkua myös! Kävin muuten eilen eräällä nettipalstalla, ja sinne oli postattu erittäin kiinnostava novelli erään kustantamon hylkäämästä novellikokoelmasta. Oliko kyseessä vain yhteensattuma vai onko se sinun? Jos on, ja haluat pitää novellin anonyyminä, niin voit olla vaikkapa julkaisematta tätä kommenttia, niin tiedän jo siitä. :)

Rooibos kirjoitti...

Vera: Ei ollut minun novellini, vaan pelkkä yhteensattuma :). En ole julkaissut netissä ikinä mitään (muuta uin blogia, tietty), jotenkin on vainoharhainen olo netissä julkaisemisen suhteen... Joten ei osunut kohdalleen arvailusi :).