May the Force be with you

tiistai 15. toukokuuta 2012

Tänään

1.Heräsin pirteähkönä, mutta en noussut ylös sängystä, vaan loikoilin unen ja valveen rajoilla, dippasin uneen ja sitten taas hereille. Pitkään. Ihan vain siksi, että pystyin tekemään niin.
2. Yllätyin, että jo huomenna on tämän viikon perjantaipäivä ja sitten alkaa vapaa.
3. Ajattelin kustannussopimusta ja sitä, että Kustantamo G saisi jo ottaa yhteyttä, kaikin mokomin saisi.
4. Hölkkäsin sisätiloissa. Olen aina ihmetellyt sitä, miksi jotkut juoksevat niin kovin mielellään sisällä. Nyt minäkin tein niin. En voisi ottaa monta juoksuaskelta tuolla ulkona koivussa.
5. Ajattelin kirjoittamista ja sitä, että kirjoitan tosi paljon soopaa. Kirjoitusvihkoihini siis. Että pitäisikö sekin aika käyttää oikeaan kirjoittamiseen. Että onko kirjoittaminen vain keino vältellä kirjoittamista. Joskus se on, mutta onko se paljon useammin kuin olen luullut.
6. Ajattelin kirjoittamista ja pohdiskelin, että mahdanko saada mitään aikaiseksi torstaina ja perjantaina. Muuta kuin sitä soopaa.
7. Raavin olkapäätäni kuntosalin saunassa. Siihen tuli mustelma, selvät kynnenjäljet, aivan kuin olisin tehnyt jotain villimpää kuin saunonut.
8. Näin tähtiä, kun olin katsonut olkapääni raapimismustelmaa. Useasti kun kääntää pään johonkin ääriasentoon ja sitten palauttaa paikalleen, näkee tähtiä. Tai itse asiassa ne eivät ole tähtiä, vaan ennemminkin hyvin kirkkaita, kiiltomatoja, jotka kiemurtelevat hetken ennen sammumistaan.
9. Join paljon maitoa.
10. Kaipasin sellaista mitä ei ole.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Puhut ja mietit soopan kirjoittamisesta, sekä siitä onko se tarpeen, tarpeellista. Soopan kirjoittaminen avaa ääntä, pitää kynän liikkeessä. Ja toisinana sieltä soopasta löytää helmiä, joita voi jalostaa. Toisinaan ainakin mä kirjoitan soopaa silloin, kun haluan välttää kirjoittamasta jotain itselleni tärkeää ja koskettavaa. Vaikka se tunkeekin yllättävän sitkeästi soopan joukkoon.
Soopa on tarpeellista, suotavaa ja sallittua. Näin ainakin kuvittelen. Ja uskonkin.

Lämmöllä,
TdW

Rooibos kirjoitti...

TdW, onpa kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa :). Ja juu, olen samaa mieltä tuosta soopan kirjoittamisesta kanssasi. Minulla homma menee niin, että on pakko kirjoittaa soopaa, koska huonon tekstin määrä on jotensakin vakio. Jos haluan saada aikaan paljon hyvää, on kirjoitettava vielä enemmän huonoa. Mutta joskus mietin, että se tarkoituksellinen soopan kirjoittaminen voi olla myös tapa vältellä sitä "asian" kirjoittamista. Tapa vältellä sitä, mihin ei haluaisi mennä kun ei jaksa, ei huvita tms. Luulen, että kirjoittamista voi vältellä myös kirjoittamalla. Soopa on tärkeää, mutta joskus pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä sinne, mihin ei halua :).

Anonyymi kirjoitti...

Usein vaan on helpompaa olle menemättä sinne minne pitäisi ja keskittyä vain soopan suoltamiseen. Toisaalta, jokainen kirjoitettu sana pitää kynän liikkeessä, äänen auki ja täyttää tyhjiötä. Jokainen kirjoitettu sana on askel eteenpäin.

Kiva pitkästä aikaa antaa itsensä kuulua :)
Ollut kaikenlaista kiirettä viime kuukausina. Ei stressaavaa pakkopullaa, mutta puuhaa, kirjoittamistakin. Ja jatkuu kesän tiiviisti, niin kurssien käymisenä kuin systemaattisen raakatekstinkin kirjoittamisena. Sykyllä sitten tavoitehakuista hiomista.

Lämmöllä,
TdW

Rooibos kirjoitti...

TdW - kuulostaapa hyvältä, tuo puuhaaminen ja kurssit ja raakatekstit. Mielenkiinnolla odotan, että mitä kaikkea saatkaan syksyyn mennessä tehtyä :).