May the Force be with you

torstai 3. toukokuuta 2012

Hyviä aikeita

Ajattelin kirjoittaa tänään. Siis siinä vaiheessa ajattelin näin, kun tulin kotiin seitsemän aikaan. Vielä tuo aikomus ei ole realisoitunut ja on myös alkanut vähän tuntua, ettei realisoidukaan. Hirveä hinku lukea Carrigerin Timeless loppuun ja nukkua pitkät yöunet (tiedän kyllä, että nämä kaksi ovat jotensakin toisensa poissulkevia asioita). Lupaan kuitenkin täten pyhästi kirjoittaa huomenna. Huomenna siihen on aikaa, sillä istun liikkuvassa (toivottavasti) junassa ja matkustan katsomaan, voisiko talviturkin heittäminen onnistua jo. En ihan usko, sillä luulen, että järvien jäät ovat vielä liian tiukassa siihen puuhaan, mutta ainahan voi toivoa?

Viime päivinä on ollut jotenkin katteettoman optimistinen olo kirjoittamisen suhteen. Vaikka en siis ole kirjoittanut yhtään. Mutta silti, kirjoittamisen ajattelu ei ole saanut aikaan tuskaista oloa, vaan sellaisen, että jahka tästä nyt pääsee kynän varteen, niin kyllä se siitä sitten teksti taas virtaa, hitaasti tai nopeasti mutta joka tapauksessa.

Luulen sitäpaitsi, että alan viimein tuntea koivujen hellän kosketuksen rööristöissäni. Mikä ei olisi mikään ihme, sillä siitepölytiedotus ilmoittaa, että koivun siitepölyä on ilmassa runsaasti. Tietysti tässä on vielä epäselvää se, että kuinka iso ero on sillä, että siitepölyä on ilmassa "runsaasti" ja sillä, että sitä on ilmassa "ihan järkyttävän paljon". Luulen, että ero on iso, ainakin minun olotilassani, mutta olen myös aika tyytyväinen siihen, että olen vielä tolpillani näinkin kiitettävästi. Pahat kielet ovat kertoneet, että tästä keväästä pitäisi tulla megalomaanisen huono koivuallergikoille, joten katsotaan nyt, miten käy. Mutta nyt, joka tapauksessa - pyykit ripustukseen ja Timeless käteen ja huomenna uusi yritys kirjoittamisen suhteen.

3 kommenttia:

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Kun vain voisin ajatella juuri nyt noin "hellästi" kirjoittamista..mutten pysty. Istun tässä koneen ääressä ja olen väsynyt. Sanoja ei juurikaan tule. Avasin netin ja täällä sitä ollaan. Mutta nukkumaan en itseä päästä ennen kuin on edes vähän jotain saatu aikaan :( Kurjaa. Haluan nukkumaan.

Rooibos kirjoitti...

Oi, Helmi-Maaria, tuo sinun olotilasi on tutumpi minulle kuin tämä omani. Ja juuri tällaisista illoista kuin tämä tässä nyt, tunnen suurinta syyllisyyttä ja epätoivoa pahoina hetkinä; etten ole tehnyt kaikkeani, etten ole yrittänyt niin paljon kuin olisin voinut, etten ole kirjoittanut elämäni jokaista vapaata hetkeä. Vaikka tämä ilta tuntuu juuri sopivalta tähän väliin ja tämä laiskuus myös, niin tästä illasta tiedän saavani tosi hyvän esimerkin sitten kun alan jonain pettymyksen hetkenä ruoskia itseäni... Juuri nyt kieltäydyn kuitenkin ajattelemasta sitä. On pakko joskus pitää vapaailta, vaikka olisi pitänyt jo monta vapaailtaa. Huomenna sitten taas tekstin ääreen.

B. N. kirjoitti...

Mukavaa, että optimismi on hiipinyt kirjoittamiseesi. Minä en kyllä muuten osaisi liikkuvassa junassa kirjoittaa, olen yrittänyt.

Minäkin olen allerginen koivun siitepölylle ja se jos mikä on kamalaa. :/