Eilen kolme sivua raakatekstiä, iltasivuja. Tänään alkuillasta kolme sivua raakatekstiä, siinä vaiheessa kun mikään ei tuntunut sujuvan mitenkään. Kirjoitin kolme sivua, en mitään järkevää, vaan ihan silkkaa minä-muotoista soopaa siitä miltä tuntui ja sanoja peräkkäin ja jos rönsysi liioitteluksi niin rönsysi ja adjektiiveja ennen substantiiveja ja kummasti alkoi tuntua siltä ettei maailma ole ihan niin paha paikka. Alkoi tuntua siltä, että solahdin edes hiukkasen verran siihen kohtaan maailmaa, jossa minun kuuluu olla. Ehjäydyin vähän. Teki hyvää.
Ensi viikolla on vain kolmipäiväinen työviikko, sillä torstaihan on helatorstai ja perjantain olen vapaalla. Tarkoittaa kirjoittamista. Tarkoittaa myös sitä, että yritän kirjoittaa nyt sitten joka päivä, edes sen kolme sivua soopaa aamulla tai illalla, jotta kynä on liikkeessä ja ääni avautuu, ja pääsen käyttämään vapaapäiviä hyödyksi enkä siihen, että yritän saada ääntä kulkemaan edes jotenkuten. Viritän soitinta, avaan ääntä.
Sade ropisee. Olen siellä, missä tuoksuu mäntypihka ja räystäät lotisevat ja järven vesi on niin kylmää, että koko elimistö pysähtyy ja ryntää sitten täyteen laukkaan ja jaloista katoaa tunto. Seuraavaksi iltasivuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti